Etusivu Pääkirjoitus

teija loponen

Vuotta 2019 on nyt eletty reilu viikko. Mitään merkittävämpiä ikäviä tapahtumia uusi vuosi ei ole onneksi sisältänyt. Tammikuu on usein varsin hiljainen kuukausi, mutta tänä vuonna jo heti ensimmäisinä viikkoina täällä koetaan useita tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia. Tulevana lauantaina Tapanilan urheilukeskuksella järjestetään isot kansainväliset karatekisat, joihin tulee tuomareitakin useista eri maista. Tammikuussa saapuu pormestari Pukinmäkeen asukasiltaa pitämään ja asukkaiden tuntoja kuulemaan. Suomen toiseksi vanhin suomenkielinen teatteri, Tapanilan Työväen Näyttämö, tuo pian ensi-iltaan 110-vuotisjuhlanäytelmän ja tammikuun lopulla saa ensi-iltansa myös Longinojasta kertova dokumenttifilmi.

Mistä vuosi 2019 tulee sitten jäämään mieliin? Jos asiaa kysyy Malmin lentoaseman ystäviltä, he varmasti toivovat, että tänä vuonna tehtäisiin päätös säilyttää kenttä ilmailukäytössä ja myös kehittää sitä erityisesti sähköisen ilmailun kenttänä. Puistola-Jakomäki-Alppikylä -akselilla toivotaan päätöstä rakentaa Helenin biolämpölaitos johonkin muualle kuin Tattarisuolle. Tapanilassa toiveena on vanhan autokoritehtaan säilyminen taidekeskittymänä ja että kohtuukorkeita kerrostaloja rakennettaisiin vain puretun Sanduddin tehtaan tontille. Asukkaita selkeästi huolestuttaa se, että oma asuinympäristö on muuttumassa aivan toisenlaiseksi, vähemmän viihtyisäksi ja turvalliseksi.

Suutarilassa ja Tapulikaupungissa asukkaiden suurena toiveena on edelleen yhteisen kokoontumispaikan löytyminen tai vähintäänkin seurakuntakotien säilyminen. Seurakuntakodit ovat avanneet ovensa monille muillekin toimijoille kokoontua, sillä kokoustiloista on iso puute. Yksi asukkaiden toive kaupunkiin päin onkin, että jokaisessa kaupunginosassa olisi jokin isompi yhteiskäyttötila, jotta erilaiset toimijat ja järjestöt voisivat hyödyntää. Puistolassa sellaista toivotaan vanhaan kansakouluun, joka on vuokrattu päiväkotikäyttöön. Kaikille osapuolille on hyötyä siitä, että asukkaat pääsevät kokoontumaan, suunnittelemaan ja tekemään yhdessä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Joulu tuli ja meni. Edessä on vuoden vaihtuminen. Maanantaina rakettien pauke ja käry täyttävät taas illan ja vuoden ensimmäisenä aamuna luvassa lienee roskaisia puistoja ja teiden varsia. Näin on ollut jo useampana vuonna. Samaten useampana vuonna koiranomistajat, pienten lasten vanhemmat ja monet ikääntyneet ovat toivoneet, että uudenvuoden ilotulitteista päästäisiin eroon. Aivan samoin kuin uuden vuoden tinojen myynti lopetettiin niiden lyijypitoisuuden vuoksi. Samalla kun hengitysilma pysyisi paremmanlaatuisena, jäisivät säikähdykset monilta kokematta, ympäristö sotkeentuisi vähemmän ja muutamilta vuosittaisilta ilotuliteonnettomuuksiltakin säästyttäisiin.

Uudelta vuodelta toivoo aina kaikenlaista hyvää. Esimerkiksi sen verran lunta ja pakkasta, että halukkaat pääsisivät hiihtämään Malmin lentokentän ympäri ja lapsille voisi jäädyttää lähikentille luisteluradat. Talvella ulkoilu jää helposti vähiin, ellei ole mukavaa tekemistä. Liukasta saisi olla vain luistelukentillä, ei jalkakäytävillä, sillä Malmin sairaalan päivystyksessä lienee muutenkin varsin kiirettä. Ihmisillä toivoisi riittävän samanlaista auttamishalua kuin ennen joulua, jolloin lähimmäisiä, tuttuja ja täysin vieraitakin ihmisiä, haluttiin muistaa ja auttaa monin tavoin. Sitä välittämistä tarvitaan ympäri vuoden.

Tammikuussa Pukinmäessä saadaan nauttia pormestarivierailusta. Silloin asukkaat saavat kysellä asuinaluettaan koskevista, mieltä painavista kysymyksistä. Pukinmäen asemanseutu lienee jälleen yksi esille nouseva asia. Toinen saattaa olla Malmin lentoasema, vaikka se ei Pukinmäen rajanaapuri olekaan. Pukinmäki on vanhaa upeaa asuinaluetta, jotta täydennysrakentaminen muuttaa muiden kaupunginosien tapaan yhä kaupunkimaisemmaksi ympäristöksi. Toivottavasti vanhoja hienoja rakennuksia ymmärretään säilyttää ja pitää kunnossa. Vanha ja uusi ovat sulassa sovussa kaupungin keskustassakin, miksi ei siis myös muualla.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viikon päästä keskiviikkona joulu alkaa jo olla takanapäin. Mutta juuri nyt pohditaan vielä viimeisiä lahjoja ja muita jouluun liittyviä tehtäviä. Viikonloppuna moni tekee joulusiivousta, hankkii kuusen ja piipahtelee tuttujen luona viemässä joulutervehdyksiä. Niitä toivoisi vietävän erityisesti yksin asuville, heille, joiden luona ei kukaan ehkä aattona vieraile. Joulukuusia myydään monilla toreillamme. Osa on tavallisia kuusikauppiaita, osa kuusista kartuttaa eri yhdistysten kassaa. Näin esimerkiksi Puistolassa, jossa leijonat perinteiseen tapaan pyörittävät kuusimyyntiään – nykyään VPK:lla. Tuon kuusimyynnin tuotosta tulevat alueen muut toimijat myöhemmin hyötymään.

Joulu on hyvän tahdon aikaa. Kiireistä huolimatta hymy on herkässä. Hyvä tahto näkyy siinäkin, että Malmilla Pelastusarmeijan Joulupadalle kertyy paketteja ja rahalahjoituksia, samoin Kirkon kotimaanapu saa lahjoituksia, joilla hankitaan erityisesti alueen ikäihmisille lämpimiä vaatteita. Myös vähävaraisten lasten joulua on moni halunnut avittaa lahjoituksin. On ankea ajatus, että joku lapsi ei saisi tänä jouluna yhtään lahjaa tai joulupöydässä ei olisi arjesta eroavia herkkuja. Onneksi joulun laatikkoruoat ja riisipuuro on suhteellisen helppoja tehdä itsekin ja niiden raaka-aineet ovat edullisia.

Talvipäivänseisausta vietetään ennen joulua, tulevana lauantaina. Se on siis vuoden lyhin päivä. Auringonnousu ajoittuu täällä etelässä lähemmäksi puoli kymmentä ja laskeekin jo pian kolmen jälkeen. Helsingissä päivän pituus on tänä vuonna vain viisi tuntia, 49 minuuttia ja neljä sekuntia. Hyvä puoli on se, että siitä se päivä alkaa pidetä sekunti sekunnilta.

Nyt kuitenkin valmistaudutaan jouluun. Tämä lehti on joulunumeromme, jolla me täällä toimituksessa sekä myös monet alueen yrittäjät, ilmoittaja-asiakkaamme, haluamme toivottaa lukijoille hyvää joulua. Tapaninpäivänä ei lehti ilmesty. Sen sijaan seuraava numero julkaistaan poikkeuksellisesti lauantaina 29.12.

Oikein mukavaa ja levollista joulua kaikille!

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Tämänkin joulun alla on useita keräyksiä, joilla hankitaan joko lahjoja, kukkia tai lahjakortteja heille, joiden joulu olisi muuten varsin ankea. Malmin seurakunnassa on tänä vuonna kerätty lasten lelujen sijaan lahjakortteja, joilla perheet voivat itse hankkia mitä haluavat. Toivottavasti lahjat silti ehtivät koteihin aatoksi, sillä pelkkä kirjekuori ei juuri lapsia ilahduta. Yksinäisiä ikäihmisiä ilahdutetaan joulukukilla, joita välittää muun muassa malmilainen Vihertalo Lintumäki. Moni yritys puolestaan osoittaa vaikkapa joulukortteihin tai yrityslahjoihin varaamansa rahat jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Näin tekee esimerkiksi Malmin Teboil.

On äärettömän hienoa muistaa heitä, joilla joulunakin on pulaa ruoasta tai seurasta. Monelle lapsiperheelle se, ettei lapsille olisi antaa mitään joululahjaa on vaikea asia. Etenkin kun päiväkodeissa ja kouluissa lapset kertoilevat saamistaan lahjoista. Moni ikäihminen taas ilahtuu siitä, että ovikello soi ja sen takana on kukkasta tuova ihminen, jonka kanssa saa vaihtaa muutaman sanan. Juttutuokio voi olla kukkaakin tärkeämpi asia. Monet ovat myös osallistuneet joulukorttientekotalkoisiin, joilla ilahdutetaan veteraaneja, yksin asuvia, tai laitoksissa olevia vanhuksia. Tavoitteena on ollut, että esimerkiksi palvelutaloissa voitaisiin kaikille asukkaille jakaa jonkun askartelema kortti. Näihin korttitalkoisiin osallistuivat myös perusteilla olevan paikallisen Leo-klubin nuoret.

Malmille ilmestynyt heijastinpuu oli mainio idea sen toteuttajalta. Sateinen harmaus ja iltojen pimeys yhdistettynä tummiin vaatteisiin on autoilijoiden kauhistus. Ellei kotoa löydy yhtään heijastinta vaatteisiin kiinnitettäväksi, voi Malmintorilla sijaitsevalta puulta käydä katsomassa, olisiko siellä vielä heijastimia otettavaksi. Ja sinne saa niitä myös viedä muiden turvaksi. Usein hyvät ideat eivät ole rahasta kiinni. Ja jos taas keksin hyvän, mutta kalliin idean, se kannattaa kertoa kaupungin osallistuvan budjetoinnin kyselyyn, sitä kautta voi rahoitus löytyä useita ihmisiä hyödyntäville asioille.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Huomenna on hieno päivä, silloin juhlitaan 101-vuotiasta Suomea. Maamme itsenäisyyttä puolustaneita on elossa yhä vähenevä joukko, sydämelliset kiitokset kaikille heille! Sodassa moni menetti henkensä tai terveytensä, ja monen mielenterveys kärsi vaikeuttaen elämää rauhan koitettua. Me nykypolven suomalaiset emme voi käsittää, mitä pitkälti jo edesmenneet isovanhempamme ovat joutuneet kestämään. Huomisaamun lipunnostot ja muut juhlallisuudet ovat tärkeitä tilaisuuksia näiden menneiden polvien tekemän uhrauksen kunnioittamiseksi.

Sain viime viikolla jututtaa nykyään Jakomäessä asuvaa 100-vuotiasta miestä. Monien muiden sodankäyneiden tapaan hänkin mielellään unohti sotavuodet ja puhui mieluummin iloisemmista ajoista. Hänen elämänsä aikana Suomi, kuten muukin maailma, on muuttunut rajusti. Kaikki on kehittynyt ja elämästä tullut erilaisten tekniikan keksintöjen voimin toimivaa. Oman pitkän ikänsä salaisuutena hän piti yksinkertaista elämää ja lapsuusvuosien puhdasta, itse tuotettua ruokaa. Edelleenkään hän ei elämäänsä ylellisyyksiä kaipaa, vaan nauttii pienistä iloista ja on varsin vähään tyytyväinen. Ja erityisen tyytyväinen hän on Suomen itsenäisyyteen.

Sotien aikuisia rakennelmia on täälläkin jäljellä joitakin. Maahan kaivetut juoksuhaudat alkavat olla puiden lehtien täyttämiä ja osin sortuneita etenkin täällä Koillis-Helsingissä, jossa niitä ei ole yritettykään pitää kunnossa. Samaten tuhoutuminen uhkaa sodan aikana ahkerasti palvellutta kaupungin ainoaa, Malmin, lentoasemaa. Helsingin kaupunki haluaa muuttaa yhä toiminnassa olevan lentokentän asunnoiksi, aivan toisin kuin useissa muissa Euroopan pääkaupungeissa. Olisi mielenkiintoista tietää, moniko kaupungin päättäjistä, tai ylipäänsä omistusasunnon hankkimista harkitsevista ihmisistä, olisi valmis ostamaan kalliin omistusasunnon suunnitellun biolämpövoimalan ja perinteikkään Tattarisuon teollisuusalueen vierestä. Ne eivät ole alkuunkaan houkuttelevia naapureita, toisin kuin Arabianrannan merinäköalat tai Viikin luontoalueet.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Joulukalentereiden ensimmäisen luukun saa avata nyt lauantaina 1.12. Sitä moni lapsi odottaa yhtä innoissaan kuin viime lauantaina vietettyä Suutarilan tonttupolkua. Tonttupolulla lapset saivat tämän joulunajan ensimmäisen pienen joulupaketin, josta löytyi kivoja pieniä yllätyksiä. Talven pimeydessä tuiki tärkeä ja veikeä heijastin kiinnitettiin monilla heti vaatteeseen kiinni. Tonttupolulla oli paitsi hauskaa tekemistä ja kokemista, myös seurakunnan seimiasetelma, jossa muistui mieleen joulunvieton todellinen lähtökohta. Ensimmäinen adventti koittaa nyt sunnuntaina.

Joulukalentereita on monenlaisia tarjolla. Kaupat myyvät niin herkuilla, kuin pienillä tavaroilla varustettuja joulukalentereita perinteisten kuvakalentereiden rinnalla. Osa väkertää joulukalenterin itse vaikkapa pienistä villasukista tai tulitikkurasioista. Avattavien kalentereiden rinnalla ihastellaan eläviä joulukalentereita, jotka nekin alkavat pyöriä Puistolassa ja Tapanilassa nyt lauantaina. Kannattaa tutustua kalenterien aikatauluihin ja käydä luukuilla keräämässä itselleen iloista joulumieltä ja mukavia elämyksiä.

Kaupoissa soivat jo joululaulut, hyllyt notkuvat lahjatarvikkeista ja konvehtirasioista. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että jouluun pitääkin alkaa valmistautua ajoissa, osaa vuosi vuodelta aikaistuva jouluhässäkkä harmittaa. Vaikka joulu tuntuu olevan yhä kaupallisempi, on toisaalta aineettomien lahjojen antaminen nostanut aina vain enemmän suosiotaan. Samoin itse tehtyjen lahjojen antaminen on yhä kannatettavampaa, sillä se kertoo antajan todella ajatelleen saajaa lahjaa valmistaessaan.

Ensi viikolla vietettävä itsenäisyyspäivä on monille vedenjakaja jouluvalmistelujen suhteen. Arvokkaan sinivalkoisen isänmaan juhlinnan jälkeen ryhdytään hiljalleen vaihtamaan jouluverhoja ja paneutumaan joulun tuloon. Vielä on hyvää aikaa ideoida itse toteutettavien lahjakorttien sisältöjä sekä väkertää joulukortteja.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Seurakuntavaalit ovat takana. Ilahduttavan moni käytti äänioikeuttaan ja sillä oli vaikutusta lopputulokseen. Malmin seurakunnassa oli tällä kertaa uutuutena partiolaisten oma lista ja he saivatkin neuvostoon kaksi edustajaa. Osin heidän ansiostaan ja osin muistakin ehdokkaista johtuen, uudessa neuvostossa keski-ikä on hieman alempi kuin aiemmin. Nyt se on 50 vuotta. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita oli kolme, joista nuorin, 22-vuotias Petri Seppä tuli valituksi seurakuntaneuvostoon. Miesten osuus nousi hieman suuremmaksi kuin aiemmin, nyt heitä on lähes kolmasosa, neljä vuotta sitten vain alle neljännes. Uudet luottamushenkilöt aloittavat tehtävissään vuoden alusta.

Eilen vietettiin Lasten oikeuksien päivää. Tietoisuus tuosta nimikkopäivästä menee monilta ohi, vaikka tarvetta kiinnittää huomiota lapsiin ja heidän turvallisuuteensa ja hyvinvointiinsa on meilläkin.  Edes Suomessa lapset eivät saa viettää täysin huoletonta ja onnellista lapsuutta. Osan arkea ahdistaa perheen köyhyys, osa joutuu kiusatuksi tai jopa perheväkivallan kohteeksi. Malmilainen muusikko Mirkka Paajanen on tehnyt uuden lastenlevyn. Hän halusi sen julkaistavaksi juuri Lasten oikeuksien päivänä, sillä osa kappaleiden sanoituksista ottaa kantaa lasten asemaan ja olosuhteisiin. Parannettavaa riittää aikuisten ajattelutavoista lähtien.

Lasten ja nuorten eteen tehdään kyllä jo nyt paljon hyvää. Paikalliset urheiluseurat tekevät merkittävää työtä ohjaten jo varsin pieniä tenavia eri urheilulajien pariin. Siinä samalla lapset oppivat ryhmässä jäsenenä olemista ja yhdessä tekemistä sekä keskittymisen jaloa taitoa. Jotta seurojen toiminta olisi laadukasta, on kehitetty erilaisia laatuohjelmia niitä valvomaan. Aiemmin Sinettiseuratoiminnan tilalle on noussut Tähtiseura-laatuohjelma.  Siihen liittyvä Tähtimerkki annettiin juuri Puistolan Urheilijoiden sulkapallojaokselle. Sen nuoret ohjaajat ovat merkittävässä asemassa nuorempiensa ohjaamisessa ja aikuiset toiminnan pyörittämisessä. Tähtimerkki antaa intoa jatkaa hyvää työtä.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Parhaillaan eletään seurakuntavaalien aikaa. Vain noin viitisen prosenttia äänioikeutetuista käytti oikeuttaan ennakkoon. Varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina ehtii vielä mainiosti esittää kantansa, mikäli haluaa vaikuttaa siihen ketkä seurakunnan luottamustehtävissä jatkossa toimivat. Valinnanvaraa ehdokkaissa on niin iän, sukupuolen, ajatusmaailman kuin poliittisen taustan suhteen. Nyt valittavat luottamushenkilöt ovat tehtävässään seuraavat neljä vuotta. Heidän mielipiteillään tulee olemaan merkitystä esimerkiksi siihen, millaista toimintaa seurakunta jatkossa harjoittaa ja missä tiloissa.

Niin harmaata kuin ulkona onkin, on joulukuun alkuun enää muutama viikko. Parhaillaan kartoitetaan ainakin Tapanilassa ja Puistolassa tulevan elävän joulukalenterin luukkuja. Myös Malmilla on muutama vuonna kierrelty kuuntelemassa ja katselemassa joulukalenterin tapahtumia. Tapanilassa kalenteriin valmistaudutaan myös valmistamalla yhdessä Lucian päivän kalenterikulkueessa tarvittavia asuja. Jos itsellä on peukalo keskellä kämmentä, ei se estä lasta osallistumasta. Kylätilalla Lucia-asuja valmistetaan yhdessä urakoiden. Osallistuminen näihin kalenteriluukkujen ohjelmiin on täysin maksutonta ja vapaata. Luukuilta saa kummasti itselleen joulumieltä ja usein niissä tapaa myös vanhoja tuttuja. Moninkertaista hyötyä siis.

Kaupungilla on meneillään useita eri hankkeita, joihin kaikilla asukkailla on mahdollisuus osallistua. Nyt kysellään osallistavan budjetoinnin kohteita, millainen Malmista tulevaisuudessa halutaan, Tattarisuon biolämpövoimalan ympäristövaikutuksista saa kertoa mielipiteensä ja tasaista tahtia tulee myös erilaisia kaavamuutosehdotuksia asukkaiden arvioitavaksi. Kyselyihin kannattaa ottaa osaa etenkin, jos on sitä mieltä, että suunnitelmat eivät ole hyviä. Vastaehdotuksia voi tehdä ja jokunen niistä voi johtaa muutoksiin.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja edistää sopua ja yhteistä hyvinvointia. Usein hyviä tekoja ajateltaessa ne liittyvät konkreettisiin tekoihin ja käytännön auttamiseen, kuten vaikkapa vanhusten käyttämiseen kaupassa, lähiympäristön roskien keruuseen tai lahjoitusten tekoon varainkeruutempauksissa. Vapaaehtoistyö onkin upea tapa auttaa. Mutta paljon hyviä ja tarpeellisia tekoja tapahtuu myös keskustelun ja ilmapiirin muokkauksen saralla. Toisinaan lähes huomaamatta, tai ainakin niin, että ilmapiirin muokkaaja ei itseään siinä nosta esiin. Asia on se tärkein.

Maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan maanantaina presidentti Sauli Niinistö totesi, että Suomi on tarjonnut diplomaattisia ”hyviä palveluksia” ja niille on ollut viime vuosina myös kysyntää. Hän kertoi tulevansa ottamaan seuraavissa tapaamisissaan suurvaltojen johdon kanssa esille aseriisuntakysymykset ja Suomen valmiuden edesauttaa uuden neuvottelukierroksen aloittamista. Samaa asiaa, mutta huomattavasti pienemmissä mittakaavoissa on meidän kaikkien mahdollista tehdä. Mielipiteet kärjistyvät ja ovat vastakkain monenlaisissa asioissa niin kaveripiirissä kuin työelämässä, harrastuksissa tai vaikkapa koulumaailmassa. Erimielisyydet kuuluvat arkeen. Ja kuka vain voi ottaa sovittelijan viitan ylleen tarjoten puolueetonta keskusteluapua, toimien sovun syntymisen välittäjänä.

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Sen vieton toivoisi olevan sopuisaa myös niissä perheissä, joissa kaikki perheenjäsenet eivät enää saman katon alla asu. Isänpäivänä isät ovat pääroolissa, mutta siitä huolimatta lapsiin päivien viettotapa ja mahdolliset erimielisyydet jättävät pitkäkestoisimman jäljen. Moni tenava muistaa pitkään ne isänpäivät, jolloin koko perhe, tai ainakin isä ja lapset tekivät yhdessä jotain. Lautapelin peluu, uimahallissa käynti tai muu kaikille yhteinen mukava tekeminen jättää positiivinen muistijäljen. Leppoisa yhdessäolo on etenkin lapsille tärkeää, se sopii myös isänpäivän teemaksi.

Päätoimittaja Teija Loponen

teija loponen

Viikonloppuna ja alkuviikosta saatiin jo kokea pakkasta ja nähdä ensimmäiset hennot lumihiutaleet. Viikonloppu oli monissa taloyhtiöissä talkoiden aikaa, pihoja haravoitiin ja arvuuteltiin tulevan talven lumisuutta. Samalla harmiteltiin sitä, miten pimeää on jo alkuillasta viikonloppuna tapahtuneen talviaikaan siirtymisen myötä. Aurinko laskee noin puoli viideltä. Jos juuri nyt äänestettäisiin kesä- ja talviajan välillä, voisivat äänestäjät kääntyäkin kesäajan puolelle saadakseen vähän enemmän valoaikaa illansuuhun. Nyt moni pääsee töistä vasta auringon laskeuduttua. Ei mikään ihme, että parvekkeille ja pensaisiin on jo alkanut ilmestyä köynnöksiä ja muita valokoristeita, valoa kaivataan pimeyden keskelle. Hillityt valot piristävät myös ohikulkijoita. Eläviä kynttilöitä käytettäessä on syytä muistaa paloturvallisuus.

Pyhäinpäivänä on tapana vierailla hautausmailla muistelemassa poismenneitä ja viemässä haudoille kynttilöitä. Osa tosin saattaa yhdistää hautausmaavierailunsa viikon päähän isänpäivään. Malmin hautausmaalla toinen muualle haudattujen muistelupaikoista, eli korttelissa 82 sijainnut kynttiläalue, on poistettu käytöstä ja siirretty se kortteleiden 96 ja 97 välissä olevalle ”Kiviselle tielle”. Pihlajamäentien portin eli Vanhan portin edustalla oleva muistelupaikka on entisellä paikallaan. Näille muistelupaikoille tulee erityisen paljon kävijöitä vajaan kahden kuukauden päästä eli joulun aikaan.

Sunnuntaina käynnistyy seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Osallistuminen on tehty helpoksi sijoittamalla ennakkoäänestyspaikkoja eri puolille aluetta kouluille ja kauppakeskuksiin, joissa äänestys onnistuu samalla kun käy kaupoilla. Seurakuntavaaleissa on ehdokkaina paljon samoja henkilöitä, jotka ovat jo pitkään toimineet kirkollisissa luottamustehtävissä, mutta tällä kertaa mukana on myös selvästi nuorempia ehdokkaita. Usein paras vaihtoehto onkin sellainen, jossa mukana on sekä kokemusta, että uusia ideoita ja näkemyksiä tuovia ihmisiä. Ja kaikissa vaaleissa pätee sama asia, äänioikeuttaan kannattaa käyttää.

Päätoimittaja Teija Loponen