Etusivu Muistoja Wanhasta Puistolasta

Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie) mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa.  Timo ja Ilkka kävivät Ressua, Pekka Puistolan kansakoulua, Laura leikki pihassa.

Noihin aikoihin hiihtoloma oli maaliskuun alussa.  Silloin hiihdeltiin kotinurkilla ja pelattiin jääpalloa pihassa ilman luistimia. Televisiota ei ollut.


Sunnuntai helmikuun 28. päivä -6 astetta, pilvistä


Olimme Ilkan kanssa tekemässä ”olympialatua”, joka kulki hiekkakuoppien halki pitkälle Alppikylän kallioille asti. Hiihdimme noin 5 kilometrin kilpailun. Tulokset: Timo 30:36, Pertti 31:28, Ilkka 36:38. Kävimme Matin kanssa laskemassa mäkiä. Pelasimme meillä ”kirppua” ja pihassa jääpalloa ilman luistimia.
Päivällä isä ja äiti kävivät naapurissa Nummelinilla Onnin päivillä.

Maanantai maaliskuun 1. päivä 


Aamupäivällä kävimme Ilkan kanssa laskemassa mäkeä. Kiersimme ladun kaksi ja puoli kertaa. Tein hetken käsin kirjoitettua lehteäni. Pertti tuli. Kilpailimme pihassa ”jääpallotennistä”. Mattikin ilmestyi paikalle. Kävimme Pertin Päivi-siskon 5-vuotispäivillä.
Illalla meillä kävi kirjailija Otto Varhia. Kuuntelin radiosta Niskavuori-kuunnelmaa.

Tiistai maaliskuun 2. päivä 0 astetta, pilvistä


Pelasin pihalla Pertin kanssa ”tennistä”. Voitin 6-3, 3-6, 9-7. Sitten kokeilimme, miten kauan pystyimme pitämään pallon ilmassa syöttämällä toisillemme. Ilkka ja hänen kaverinsa tekivät lumilinnaan toisen kerroksen, joten siitä tuli 3 metriä korkea. Matti tuli paikalle. Pelasimme lumisateessa jääpalloa.
Illalla kuuntelin radiosta Kokoomuksen vaalitentin ja luin tähtitieteen kirjoja.

Keskiviikko maaliskuun 3. päivä -1 aste, melkein pilvistä


Aamupäivällä meille tuli serkkuni Raimo. Sitten menin bussilla kaupungille Postitalon eteen. Olavi-eno tuli minua hakemaan, menimme postiin keskustelemaan kesätöistä.
Kotona pelasin jääpalloa Raimon ja Ilkan kanssa. Perttikin tuli pelaamaan. Satoi lunta aika tavalla. Illalla olimme saunassa Raimon ja Ilkan kanssa. Pelasimme myös Afrikan tähteä. Raimo jäi meille yöksi. Kuuntelin radiosta SKDL:n vaalitenttiä.

Torstai maaliskuun 4. päivä +1 aste, pilvistä


Aamulla Ilkka ja Raimo heräsivät melko aikaisin. Minä nukuin pitempään. Pelasimme jääpalloa. Ilkan kanssa meille tuli välillä kiistaa maaleista. Päiväkeskustelun aiheena oli, onko kuussa elämää. Heittelimme lumipalloilla tarkkuutta. Kuuntelimme Holmenkollenin hiihtoselostuksia. Suomella ei ollut menestystä.
Illalla kuuntelin radiosta Maalaisliiton vaalitenttiä.

Perjantai maaliskuun 5. päivä +2 astetta, pilvistä


Ilkka teki lumesta talon taakse norsu-patsaan. Pertti tuli paikalle. Katselimme postimerkkikansioita ja tutkimme hinnastoja. Matti tuli. Puhdistimme jääpallokenttää lumesta. Teimme korkeat päätyvallit. Illemmalla Artokin tuli meille. Hän teki lumilyhdyn. Sitten heittelimme lumipalloilla tarkkuutta kaivoon, puihin ym. Illalla kuuntelin radiosta suurta vaalikeskustelua.



Lauantai maaliskuun 6. Päivä +2 astetta, pilvistä


Suojailma oli hajottanut pihassa lumirakennelmia. Päivällä laskimme Ilkan kanssa lumilinnan katolta alas. Matti, Seppo ja Pertti tulivat pelaamaan jääpalloa lokaisella kentällä. Sitten pelasin Pertin kanssa lottoa verannalla.
Kävin kaupassa Vuorisella ostamassa kahvia. Salminen toi meille autollaan mahonkia, jalavaa, saarnia ja rautaa, joita isä tarvitsee veistoksiinsa. Isä teki hienot kehykset ”tuulimyllytauluunsa”.
Illalla kuuntelin radiosta Lauantaisaunan ja Viisasten kerhon.

Sunnuntai maaliskuun 7. päivä +2 astetta, pilvistä

Aamupäivällä Pertti kävi lainaamassa Euroopan postimerkkihinnastoa. Tutkin tähtitieteen kirjoista kiertotähtien paikkoja. Pertti toi kirjan takaisin. Pelasimme jääpalloa.
Harjutiellä oli ojassa humalainen mies. Illalla Otto Varhia oli meillä. Pidimme tietokilpailun, sitten pelasimme shakkia.
Oli 1. eduskuntavaalipäivä.

Maanantai maaliskuun 8. päivä  -1 aste, pilvistä
Lajittelimme ruotsalaisia postimerkkejä ja katsoimme luettelosta niiden hintoja. Arto, Matti ja Seppo tulivat. Pelasimme pihassa
tennispallolla jääpalloa.
Äiti  ja isä olivat äänestämässä.

Timo Uotila

Koulujen päättymisen ja lakkiaisten päivä on nykyään vuoden vilkkaimpia. Illalla uudet ylioppilaat ja muutkin koululaiset juhlivat railakkaasti rasittavan kevätlukukauden päättymistä.
Millaista oli tulla ylioppilaaksi vuonna 1958?
Asuin Puistolassa Harjutiellä (nykyinen Karrintie) ja olin käynyt Ressua Helsingin Kalevankadulla. Tässä on aitoja päiväkirjamerkintöjä koulun päättäjäisistä ja ylioppilasjuhlista.

Lauantai toukokuun 31. päivä 1958
Nousin jo seitsemältä ehtiäkseni pukeutua kunnollisesti ylioppilasjuhlaa varten. Siitä huolimatta tuli kiire. Viilsin partakoneella aikamoisen haavan huuleeni.
Menin kaupunkiin 8.45 autolla. Järjestäydyimme riviin rehtorin kanslian eteen, josta sitten marssimme kunniakujassa juhlasaliin. Olin aakkosjärjestyksessä C-luokan viimeinen, joten jouduin riviin viimeiseksi. Lakin sain viimeiseksi. Olisin joutunut eri riviin, ellei minulle olisi järjestetty vihdoin paikkaa Takalan Matin viereltä.
Lehtori Teppo piti alkuhartauden. Sitten seurasi viulunsoittoa. Oksala (VI-C) soitti Mäkisen (VI-B) säestämänä mm. Sibeliuksen Romanssin. Sen jälkeen oli rehtori Ilmari Havun puhe ja lakkien jako.
Jouduin taas huomion kohteeksi, koska minulle ei ollut jäänyt lainkaan todistusta. Se löytyi vihdoin Takalan Matin papereiden välistä.
Sittemmin jazzmuusikkona tunnetuksi tullut Pekka Pöyry (1939-1980)
piti puheen Ressun uusien ylioppilaiden puolesta.

Kun sali oli tyhjentynyt muista oppilaista, alkoi onnittelijoiden ryöppy. Ensin tulivat kaikki opettajat, sitten omaiset. Sekasortoa oli kerrakseen.
Hain kansliasta stipendirahani, 10 000 mk, ja lähdin kaupunkiin. Sitten oli kiirehdittävä valokuvaan Uomalaan (1 400 mk).
Kello 14.30 alkoi Kauppatorilta ylioppilaiden marssi Hietaniemeen.
Matka ei ollut järin lyhyt. Oli perin mielenkiintoista olla taas yleisön keskipisteenä. Laskimme kukkia sankariristille ja palasimme.
Virsilaulussa tuli omituinen tilanne, kun ruotsin kieli kuului paljon
selvemmin kuin suomi. Savolainen otti luokkakuvan Kappelin luona.
Tulin kotiin 16.30 autolla. Puistolaan oli jo tuotu suuri osa minulle annetuista kukista.
Useat luokkatoverit juhlivat illalla Klippanilla. Minua hiukan harmittaa, kun en ole siellä.

Seuraavana päivänä meillä oli Puistolassa runsaasti vieraita. Heitä alkoi tulla kahden aikaan, kun meillä oli viimeistelty voileipäpöydän
antimia. Juhlinta jatkui pitkälle iltaan.
Yritän luetella minulle annettuja lahjoja. Vanhemmiltani sain mm.
Aale Tynnin kokoaman runoantologian ”Tuhat laulujen vuotta”.
Muita lahjoja: Kaarlo Sarkian kootut runot, Faber-Castell-täytekynä, kristallivaasi, kalvosinnapit, Yrjö Jylhän kauneimmat runot, solmioneula, Plutarkhos-käännös ”Kuuluisien miesten elämäkertoja”, Elannon 1 500 markan lahjakortti ja kirjekuori, jossa oli 1 500 mk, mutta ei mitään tietoa lahjan antajasta. Kukkia tuli valtavasti.
Forsmanin täti naapurista oli äidin apuna kahvinkeitossa ja muussa.

Timo Uotila

Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie) mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa.  1950-luvun puolivälissä perheen pojista Timo ja Ilkka kävivät Helsingin Ressua, Pekka Puistolan kansakoulua, tytär Laura leikki pihassa nukeilla. Vuosikymmenen lopussa taloon tuli televisio, josta naapuritkin tulivat katsomaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa. Tuo sittemmin kaikkien aikojen suosituin tv-lähetys sai nuorelta Timo Uotilala vuonna 1959 murska-arvion.

Maanantai joulukuun 6. päivä 1954
+5 astetta, pilvistä
Koulusta oli lupaa tänään itsenäisyyspäivänä. Aamupäivällä kuuntelin radiosta selostusta itsenäisyysparaatista. Sitten tein läksyjä. Matti tuli meille. Kunnostimme pihaan maahockeykentän. Kävin suostuttelemassa Ilkkaa pelaamaan. Sitten haimme paikalle Sepon ja Pertin, joka tulikin jo vastaan polkupyörällä. Seppo joutui kotonaan laskemaan lipun tangosta ja lämmittämään saunaa, joten hän ei päässyt heti paikalle.
Jouduimme sitten pelaamaan pimeässä illassa ja liejuisella kentällä. Matti ja Seppo pelasivat minua ja Perttiä vastaan ja voittivat 6-5 tai oikeastaan 6-4, koska minun kulmurista ampumaani maalia ei hyväksytty.
Ilkka sahaili koko päivän lehtisahalla.
Illalla valmistauduin ruotsin kokeisiin ja kuuntelin radiosta kuunnelmaa ”Pohjalaisia”.

Perjantai joulukuun 6. päivä 1957
+4 astetta, puolipilvistä
Aamulla heräsin sopivasti yhdeksältä, jolloin isä veti lipun salkoon. Itsenäisyyden 40-vuotispäivä oli vahvasti esillä lehdissä ja radiossa.
Äidin kehotuksesta luin pari Anton Tshehovin novellia kokoelmasta ”Ensirakastaja”. Taidokkaita ja ihmeen inhimillisiä kaikesta näennäisestä sivistymättömyydestään huolimatta ovat nämä venäläisen klassillisen kirjallisuuden hahmot.

Isä ja Ilkka olivat naapurissa auttamassa Matilda-tätiä puunkaadossa. Pari runkoa saatiin lahjaksi meillekin.
Illan hämärissä olimme Ilkan ja Pekan kanssa metsässä. Maa oli suurimmalta osin vapautunut lumipeitteestä. Kankailla oli mukava kulkea.
Myöhemmin luin läksyjä. Huoneissa paloi kynttilöitä. Katselin ikkunasta kaupungin itsenäisyysjuhlien valonheittäjäkiiloja.
Radiosta kuulin, että amerikkalainen raketti, jonka oli määrä viedä tekokuu avaruuteen, oli räjähtänyt. Amerikkalaiset yrittävät epätoivoisesti ajaa kiinni Neuvostoliittoa, joka on jo lähettänyt maan ympäri Sputnik-tekokuita.

Sunnuntai joulukuun 6. päivä 1959
-15 astetta, puolipilvistä
Päivällä kävin Ilkan kanssa metsässä heittämässä keihästä sen verran kuin sitä tarkeni kovassa pakkasessa. Lunta ei maastossa ollut kuin pari senttiä.
Ilkka on valmistellut peilikaukoputkeaan. Hän mittaili polttovälejä.
Meillä oli illalla vieraita katsomassa televisiota. Paikalla olivat Kallion Akseli, Virtasen Valto ja Terttu sekä Salosen Paavo. Seurailimme tasavallan presidentin vastaanottoa.
Täytyypä sanoa, että tuollaisesta aiheesta sain aivan kyllikseni. Jos illallistansseissa olisi näkynyt paljon nuoria pareja, hurmaantuneita ilmeitä, tuolla touhulla olisi ollut jonkinlaista katetta.

Muuten myös epäilen, missä määrin kunniamerkit soveltuvat tasavallan luonteeseen. Tietenkin kansalaisten keskuudessa on eriarvoisia yksilöitä, mutta tuollainen arvoluokittelu sisältää aivan liian paljon karkeiden vikapistojen vaaroja. Noiden lapsellisten kapistusten esillä pito tekee surulliseksi, kun näkee, keiden rinnuksille niitä on keskittynyt. Pidän täydellisenä houkkiona ihmistä, joka laskee toisen arvon hänen kunniamerkkiensä perusteella. Noiden raukkojen harhaanjohtamiseksikohan noita kiluja jaetaan?

Timo Uotila

Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolassa mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa.  1950-luvun puolivälissä perheen pojista Timo ja Ilkka kävivät Helsingin Ressua, Pekka Puistolan kansakoulua, tytär Laura leikki pihassa nukeilla. Joulua vietettiin perinteisin menoin. Joululahjoista pari kappaletta oli hiukan kalliimpia, loput halvempaa tavaraa. Tärkeää oli vain, että lahjoja oli itse kullekin toista kymmentä.
Nämä merkinnät ovat minun päiväkirjoistani.

# Perjantai joulukuun 24. päivä 1954
+3 astetta, pilvistä, lumisadetta
Aamupäivällä menin Paavilaisen kauppaan (nykyisen Karrintien ja Puistolanraitin kulmaan). Jätin maitokannun sinne, koska maitotonkka ei ollut vielä tullut liikkeeseen. Hiukan myöhemmin hain kaupasta maitoastian ynnä kermaa ja leivonnaisia.
Pelasimme kavereitten kanssa pihassa jääpalloa ilman luistimia. Eräs lyönti osui liiterin ikkunaan, joka meni rikki.
Naapuri jäi autolla kiinni pihaamme. Veimme hänelle santaa renkaiden alle.
Laitoimme joulukuusen kuntoon. Ruokailu alkoi klo 17. Joulupukki tuli taloon klo 19:15 eikä kiireissään ehtinyt jakaa kaikkia lahjoja. Sain Mitä-Missä-Milloin-kirjan, paidan, lippalakin, päiväkirjan, ruotsalais-suomalaisen sanakirjan ym. ym.
Pikku Laura piti erityisesti käsilaukustaan. Kävimme isän ja Ilkan kanssa katsomassa, olisiko naapurimme, yksinäinen kirjailija Otto Varhia kotona. Eipä ollut.
(Otto Varhia oli kirjailija ja suomentaja, joka  asui kansanedustaja Mikko Ampujan työväenkirjailijoille testamenttaamassa talossa. Varhia kuoli pari vuotta myöhemmin heittäytymällä kuorma-auton alle.)
Illalla luin pitkään lahjakirjojani.

# Tiistai joulukuun 24. päivä 1957
+3, pilvistä
Aamupäivällä olin vielä kaupungilla jouluostoksilla.  Palasin kotiin 13:25-junalla. Kotona oli joulukuusi otettu sisään. Äiti touhusi täyttä päätä ruokien parissa. Minä jäin hetkeksi yläkertaan tekemään joulupaketteja. Nimet kirjoitin paketteihin vasta, kun ne oli pantava pukin kontiin. Piti näet miettiä ja tasapainotella lahjojen jaossa, jotta jokainen saisi oikean osuuden.
Ruokapöytä katettiin vanhojen tapojen mukaan. Ruokalajitkin olivat traditionaalisia: salaattia, paistikastiketta, lipeäkalaa, riisipuuroa sekahedelmäkeiton kera. Mukana oli jokseenkin runsaasti särpimiä ynnä juomina kaljaa, simaa ja maitoa.
Joulupukki tuli hieman kello seitsemän jälkeen. Siinä osassa oli isä. Tämä on ensimmäinen kerta pitkälti toista kymmentä vuotta kestäneen jakson aikana, jolloin me tässä asiassa emme ole turvautuneet vieraan apuun.
Hiukan lyhyen ajan se pukki vieraili, mutta lahjoja tuli aivan loistavasti. Jakamiseenkin meni kai lähes tunti. Arvokkaimpia lahjoja oli komea ULA-radio. Sen äänen tasoa kokeilimme pitkin iltaa.
Pikku Lauran pakettien avaaminen pysyi huomion keskipisteenä koko ajan. Paketeista tuli mm. silmänsä sulkeva ja ääntävä nukke, nukkekoti kalusteineen, sateenvarjo, paperia ja useat värikynät. Pekan esineistä mainittakoon mäkiauto ja useita pelejä. Ilkka sai mm. hanskat, rusetin, Kolumbus-kirjan ja ”säätalon”, joka näyttää lämpötilan ja ilmanpaineen.  Äiti avasi paketeistaan lukuisia kirjoja, mm. Voltaire’in ”Candiden”, Eeva Joenpeltoa ym.  Isälle olin ostanut turkislakin, solmion ja hiusvoidetta.
Itse olen saaliiseeni täysin tyytyväinen. Mainittakoon vain Penttilän ”Suomen kielioppi”, ”Mitä-Missä-Milloin”, Hemingwayn ”The Sun Also Rises”…
Illalla kuuntelin F. E. Sillanpäään joulupakinan. Suosituimman joululaulun äänestyksessä voitti Karl Collanin ”Sylvian joululaulu”.
Äiti ja Laura menivät ensimmäisinä nukkumaan. Minä ja Pekka ryhdyimme pelaamaan erästä hänen peliään. Jätimme kuitenkin kesken ennen puolta yötä.

# Torstai joulukuun 24. päivä 1959
-3 astetta, pilvistä
Tulin kaupungilta 15:45-junalla. Kotona kävin heti paketoimaan joululahjoja. Jouluateriakin oli valmistunut. Minua hätyyteltiin syömään, joten hommat oli välillä keskeytettävä.
Juhlallisen jouluaterian jälkeen kävin naapurissa Matin luona viemässä lahjaksi taidekirjan.
Joulupukin piti tulla jo seitsemältä, mutta hän tulikin vasta lähellä kahdeksaa. Pukkina oli naapurin Terttu-täti. Oli vaara, että Laura tunsi hänet. Ilkka otti noita joulupukin tulon ääniä magnetofonille. Niitä sitten illemmällä kuunneltiin.
Lahjatkin jaettiin. Mainitsen muutamia lahjojani: villapaita (divarista), pyörivä imupaperirulla, ”Mitä-Missä-Milloin” –kirja, Zolan elämäkerta, Jeseninin runoja, Tolstoin ”Kretzersonaattti”, pyjama, kehystetty pikkusiskoni Lauran piirros ym. Jokainen sai runsaan pinon lahjoja.
Jouluaaton ohjelmassa oli ihan normaalisti ensin hyörinää. Sitten äiti ja Laura menivät nukkumaan. Ennen pitkää isäkin väsyi. Ilkka ja minä jäimme valveille viimeisiksi. Nousin yläkertaan yhden aikoihin yöllä ja ryhdyin kirjoittamaan näitä rivejä.

# Perjantai joulukuun 25. päivä 1959
-2 astetta, pilvistä
Heräsin aamulla siihen, kun Kallion Sirkka ja Vappu miehineen toivat meille Jeri-koiransa näiksi pyhiksi, kun heille tuli pitkä hautajaismatka.
(Sirkan mies, kirjailija Into Kallio kuoli jäätyään junan alle. Hän asui samassa kirjailijoille varatussa kansanedustaja Mikko Ampujan talossa kuin vuonna 1956 kuollut Otto Varhia.)
Tuo pieni vanha terrieri on osoittautunut oikein sävyisäksi. Ilkka sitä on muutaman kerran ulkoiluttanut. On vain ollut varottava, ettei koira pääsisi ovenaukaisulla livahtamaan pihalle.
Nyt iltamyöhällä Ilkka on järjestänyt hankalan tilanteen. Hän nimittäin ilmeisesti houkutteli Jerin tänne yläkertaan. Sille laitettiin paikka tuohon eteiseen, mutta koira pyrkii väen väkisin
sänkyyn, Ilkan ja minun viereeni vuorotellen. Nyt Ilkka on painunut makuulle ja Jeri makaa unessa minun vuoteeni keskellä.
(Jeri-koira haettiin takaisin 27.12. Tuona päivänä se oli livahtanut karkuteille äidin avattua varomattomasti oven.  Isä, Ilkka, Pekka ja Martti lähtivät oitis perään. Kului miltei tunti, ennen kuin he löysivät ja saivat kiinni koiran. Se tapahtui kilometrin päässä meiltä, lääkäri Hjeltin pihalla.)

Kuvanveistäjä Gunnar Uotilan ja Alli Uotilan (o.s. Joutsila, ent. Johansson) 6-henkinen perhe asui Puistolan Harjutien (nyk. Karrintie)
mäen päällä 1920-luvun omakotitalossa. Vesi noudettiin kaivosta. Sauna ja puucee olivat piharakennuksessa. Pyykkiä pestiin käsivoimalla veivattavalla laitteella. Kouluissa oli tuolloin kesälomaa kolme kuukautta ja koulu alkoi vasta syyskuun alussa. Koulua käytiin myös lauantaisin.  Kesällä piti kerätä ja kuivata kasveja herbaarioon. Kesäloman lopussa tuli yleensä kiire järjestää kasvio kuntoon. Ohessa on päiväkirjamerkintöjä elo-syyskuulta 1954.

Sunnuntai elokuun 29. päivä 1954
+15 astetta, melkein selkeää
Aamulla luin lehteä. Työnsin Ilkkaa, Pekkaa ja Lauraa mäkiautolla.
Äiti yritti saada meitä lapsia naapuriin Vahtolammille hautajaisiin, mutta lähtikin ilman meitä. Jouduin ”hoitamaan taloutta”. Tein ruoat valmiiksi ja pistin ne pöytään.
Matti ja Arto tulivat ilmapistooliensa kanssa.
Kuuntelin radiosta Suomi-Norja-jalkapallomaaottelun selostuksen. Häviö tuli 1-3. Valmistelin herbaariota, koska koulun alku lähestyy. Kuuntelin radiosta yleisurheilutuloksia Bernin EM-kisoista. Äiti oli illalla Mannilassa ja naapurimme Salonen kävi kylässä.

Maanantai elokuun 30. päivä 1954
+14 astetta, puolipilvistä, illalla sadetta
Aamupäivällä liimaisin kasveja herbaarioon. Olin pyörällä äitiä
vastassa kaupassa. Pyörän polkimesta putosi pultti. Veivasin saunassa
2 kertaa 15 minuuttia pyykkitynnyriä.  Koko illan teimme Ilkan kanssa
kasvistojamme kuntoon.

Tiistai elokuun 31. päivä 1954
+14 astetta, melkein pilvistä
Aamulla tein taas herbaariota kuntoon. Olimme taas Ilkan kanssa veivaamassa pesutynnyriä. Ilkka väänsi 15 minuuttia, minä 32 minuuttia
– ja yhdellä kädellä.
Matti ja Seppo tulivat. Työnsimme kilpaa kuulaa: Matti 12,52, Timo 10,65, Seppo 10,25, Ilkka 7,18.

Keskiviikko syyskuun 1. päivä 1954
+14 astetta, melkein selkeää
Aamulla valmistauduin koulun alkuun. Pukeuduin ruskeisiin housuihin ja mustaan takkiin. Heitin pihassa tikkaa vielä ennen lähtöäni Ressuun 11.45-autolla. Sinne tuli myös Ilkka. Pekka meni klo 12 Puistolan kansakoulun ensimmäiselle luokalle.
Saimme luokkahuoneen käytävän päästä puiston puolelta. Koulun avajaisissa oli rukous (leht. Castrén). Puheen piti rehtori Eino Cederberg. Sitten laulettiin pari virttä. Saimme lukujärjestyksen ja pääsimme pois.
Ostin tullessani Ilta-Sanomat ja luin sitä Kaisaniemen puistossa.
Kotona etsin koulukirjat ja panin ne laukkuun aamua varten. Illalla verryttelin. Nostin kiskonpätkää pihassa 30 kertaa ja juoksin pikku  lenkkiä 10 kertaa.

Torstai syyskuun 2. päivä 1954
+14 astetta, melkein pilvistä
Aamulla yritin juosta 7.00-autoon, mutta en ehtinyt ja menin kaupunkiin yhdessä Ilkan kanssa 7.20-autolla. Rukouksissa rehtori puhui järjestyssäännöistä. Eräs oppilaistamme pyörtyi.
Fysiikan työtunneilla mittasimme ilmapuntarin avulla koulun korkeutta. Tulos oli 15,81 metriä. Sitten oli algebraa, englantia, ruotsia ja geometriaa.
Otin koululippukuitteja asemalta ja tulin kotiin 14.05-autolla. Kävin metsässä heittämässä keihästä ja kävelemässä kilometrin. Illalla luin läksyjä ja kirjallisuuden historiaa ”Tietojen kirjasta”.

Timo Uotila

Edellinen12Page 2 of 2

PÄÄKIRJOITUS

teija loponen

KULTTUURI

URHEILU

KUMPPANIT

UUSIMMAT UUTISET

© Copyright 2014 - Koillis-Helsingin Lähitieto. Toteutus Fiilispaja.