Minä voisin viipyä pitkään kynttilän liekin ääressä. Katsella sen värähtelyä, värejä ja liikettä, kun se kasvaa ja pienenee ilmavirran mukana. Liekissä on jotain aavistusta jumalallisesta – voimaa, joka ei ole täysin hallittavissamme. Se on lepattaessaan ja väriä vaihtaessaan eläväinen ja luo mielikuvan elävästä.
Samoin voisin viipyä vastasyntyneen vauvan lähellä. Vain katsella ja kuulostella, antaa tilaa ihmetykselle. Pienessä lapsessa on itsessään jotain jumalallista voimaa. Hänessä tulee lähellemme elämä, joka ei ole meidän hallittavissamme. Joulu kutsuu tämän lempeän jumalallisen voiman äärelle. Jos lähelläsi on pieniä vauvoja, heitä katselemalla ja heidän olemustaan hiljaa ihailemalla voi päästä kosketuksiin itseä suuremman kanssa.
Joulu tarjoaa hiljentymisen mahdollisuuden myös lukuisissa hetkissä kynttilän liekin ääressä. Liekkiä katselemalla voi unohtaa kiireen, tehtävälistat ja mielessä pyörivät ilot tai surut. Tulen liekin katseleminen auttaa rauhoittumaan hetkeen, vain olemaan hiljaa ja kuulostellen. Joulun kertomuksessa vastasyntyneen Jeesuksen äidin Marian kerrotaan tutkistelleen sydämessään kaikkea tapahtunutta. Sieluni silmillä näen nuoren naisen, joka istuu hiljaa ja katselee vastasyntyneen lapsensa unta. Juuri niin ihmeellistä, eläväistä ja rauhoittavaa kuin vain vastasyntyneen uni ja sen katseleminen voi olla.
Kirkkoherra Elina Perttilä