Siltamäessä haikeat hyvästit

Kuvis Kirsti Latva kertoi tupalaisille ottaneensa kaupunkiin jo yhteyttä uusiin kokoontumistiloihin liittyen. Kuva Teija Loponen

Siltamäen Korttelitupatoiminta sai alkunsa vuonna 2007, jolloin sille löytyi toimintatilat Siltamäen päiväkodista Jalopeurantiellä. Nyt joulujuhlassa muisteltiin menneitä vuosia Korttelituvan jäädessä taas kodittomaksi.

Siltamäen päiväkodin tilatarpeen vuoksi korttelitupalaiset saivat häädön muutaman vuoden jälkeen. Lopulta seurakunta otti heidät seurakuntakodin katon alle. Nyt seurakunta luopuu tiloistaan ja Korttelitupa on taas koditon. Kaupungille on jo lähetetty anomuksia, että se vuokraisi seurakuntakodin tilat asukastiloksi, muuta ikääntyneille soveltuvaa kokoontumistilaa kun ei alueelta oikein löydy.
Alkuaikoina Korttelituvassa oli ohjelmaa peräti kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin paikalla on sosiaaliviraston työntekijä ja infoja muun muassa omaishoidosta sekä Kelan tuista sekä vapaata seurustelua. Muina päivinä Siltamäki-Suutarila-seura vastasi ohjelmasta. Tuvalle löytyi innokkaita emäntiä, jotka huolehtivat tarjoiluista.

Liisa Nordman ja Helena Päätalo olivat molemmat tomeria naisia ja kehittivät monenlaista ohjelmaa ja tekemistä, muisteli Kirsti Latva joulujuhlassa jo edesmenneitä Tuvan vetureita.

Parhaina aikoina Tuvalla kävi viitisenkymmentä ikäihmistä. Nyt jäljellä on parisenkymmentä aktiivia, joiden lisäksi on harvemmin kävijöitä.

-On se surkeaa, jos reilut 20-30 senioria jätetään kotiin neljän seinän sisään istumaan. Kuinka tärkeää onkaan sosiaaliset kontaktit, liikkeelle lähteminen ja toki myös ne tarjoilutkin, jotka omakustanteisesti täällä saadaan, pohdiskeltiin yhdessä pöydässä.
-Tämä on meille ollut kuin toinen koti, on eletty odottaen maanantaita ja Korttelitupaa. Ystävien tapaaminen täällä on tärkeää, aina on juttuseuraa, ahkerasti mukana ollut Pennalan pariskunta kiitteli.

Pian 90-vuotias Irja kertoi vuonna 2010 tulleensa tupaan vahingossa. He olivat tulleet ystävänsä kanssa seurakuntakodille päiväpiiriin, mutta siellä olikin työntekijöiden koulutuspäivä. Vahtimestari oli vinkannut menemään päiväkodille Korttelitupaan, sielläkin olisi kahvia tarjolla. Niin Irjasta ja ystävästään tuli tupalaisia.

-Anna-Greta Sipilä otti meidät ystävällisesti vastaan. Sitten näin siellä kortinpeluuta ja innostuin mukaan. Yrjö Kaivamo meille opetti Canastan salat. Kun muutimme tänne seurakuntakodille, kysyin pastori Martta Paijolalta, saadaanko edelleen pelata korttia, kun ei pelata rahasta. Saimme luvan, nykyään Lady Canasta -ryhmän aktiivi Irja kertoo.

Risto kertoo asuneensa Siltamäessä 40 vuotta, mutta työssäkäydessään hän ei tuntenut juuri edes naapureitaan. -Kaveri houkutteli kerran eläkkeelle jäätyäni mukaan ja yllätyin, kun täällä oli herraseuraa enemmänkin. Ei meille miehille oikein muita vapaamuotoisia juttupaikkoja ole ollut. Silloin päiväkodilla meillä oli terassikin kesäkaudella ahkerassa käytössä, sitä itse laiteltiin kuntoon, hän muistelee.

Risto on toiminut muille tupalaisille apuna, kun on tarvinnut vaihtaa lamppua, korjata aitaa tai ollut tarvetta jollekin muulle pienelle avulle.
-Ja kun taloissa on tehty putkiremontteja, on aina voinut mennä ”evakkoon” päiväsaikaan jonkun tupalaisen luo.
Korttelitupa jättää ison aukon ikäihmisten arkeen.

-Teemme kyllä kaikkemme, jotta kaupunki kuulisi tarpeen ja ymmärtäisi kehittää meille jotain. On tämä monelle tärkeä henkireikä, saada seuraa ja kahvitella jutustellen muiden kanssa, tietää Kirsti Latva.

– Ja seurakunnalle olemme kiitollisia, että saimme täällä näin pitkään kokoontua.
Teija Loponen

Edellinen artikkeliTällä pysäkillä on turha odottaa bussia
Seuraava artikkeliTapulikaupunki sai valaistun joulukuusen