Tiina Koskinen on monille Koillisen kirjastoista tuttu kasvo. Lempityötä on ollut kirjojen suosittelu etenkin lapsiasiakkaille. Monivaiheiseen uraan on tähtihetkiä vuosien varrella mahtunut paljon.
Tiina Koskinen on työskennellyt 11 vuotta Koillisen kirjastoissa, vuonna 2014 Malmi, Tapuli ja Puistola-alueella ja vuodesta 2019 lähtien Tapanila, Suutarila, Pukinmäki -kolmoiskirjastossa.
-Lukioikäisenä pohdin äidinkielen opettajan kanssa mikä minusta tulee isona. Äidinkielen ja kirjallisuuden tunnit olivat parasta, mitä tiesin. Opettajani vastasi viisaasti: -On mahdollista, että työskentelet tulevaisuudessa työtehtävässä, jollaista emme vielä tiedä olevan olemassakaan. Se oli hieno vastaus ja haluan sanoa tämän saman erityisesti nuorille. Tulevaisuutta on hankala ennustaa. Sen sijaan kannattaa pyrkiä sitä kohti, mikä innostaa, Tiina Koskinen painottaa.
Tiina opiskeli muun muassa kirjallisuustiedettä ja viestintää.
-Kirjallisuus ja tieto inspiroivat. 1990-luvulla istuin Tikkurila Oy:n tietopalvelussa. Työskentelin kemianteollisuudessa, vaikka koulussa kemian arvosanani oli kuutonen. En myöskään lukioikäisenä osannut kuvitella työskenteleväni eduskunnan kirjastossa peräti 10 vuotta, Tiina Koskinen kertoo.
Koskisen ura vei hänet muutamiksi vuosiksi myös Helsingin IV terveydenhoito-oppilaitoksen kirjastoon, Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjastoon ja muun muassa kirjastoautoon ja kaupunginkirjaston markkinointiosastolle luomaan aivan uusia toimintatapoja.
-Kaikki nuo ovat olleet mieleisiä ja mielenkiintoisia kokemuksia ja kaikissa on oppinut uutta. Upeaa on ollut, että on päässyt itse kehittelemään ja luomaan uutta, Koskisen Tiina toteaa.
Kirjastoalan isot muutokset alkoivat tietotekniikan tulolla kirjastoihin 1980-luvulla.
-Aloittaessa käytössä oli Detroit-järjestelmä eli kortistot. Ihan nuorena kirjastolaisena niihin sai hädin tuskin koskea, ettei vain järjestys mennyt sekaisin. Nyt työssä hyödynnetään tekoälyä. Tekniikka mahdollistaa paljon uutta ja hauskaa työssämme. -Olen itse silti halunnut tarttua lukuisiin kirjoihin päivittäin. Saapuneen kuorman purku on ollut jokapäiväinen jouluni. Tutkia, mitäs kivaa tänään meille saapui.
Enää kirjasto ei ole hiljaisuuden tyyssija, vaan elämää ja ääntäkin pursuava olohuone.
-Kirjasto on laajin ja monipuolisin kulttuurilaitoksemme. Sillä on yhä tärkeämpi tehtävä demokratian kannalta. Meillä on myös yhä ihminen ihmiselle, kun niin moni palvelu on muuttunut bottipalveluksi. Digitalisaation nopeus yllätti yhteiskunnan. Koska erillisiä neuvontapisteitä ei ole, tulee väki kirjastoihin. Tämän vuoksi kirjastot tarvitsevat resursseja, henkilökuntaa. Samaan aikaan kirjastot toimivat edelleen sanataiteen ja tiedon tiloina.
Kuten arvata voi, Tiina Koskinen on nauttinut paitsi kirjojen, myös niitä lainaavien parissa olemisesta.
-Lähikirjaston rikkaus ja rakkaus on asiakkaiden tuttuus. On hienoa, että meillä on paljon uskollisia asiakkaita. Henkilökunta tunnistaa heidät ja heidän tarpeensa. Se luo luottamusta ja helpottaa asiointia molemmin puolin. Tämä erityisesti lapsiasiakkaiden kohdalla. Uskon, että vanhempia helpottaa, kun he soittavat koulun jälkeen ja kuulevat lastensa olevan kirjastossa. Nykypäivän kirjasto tarjoaa lapsille myös tekemistä, voi tehdä läksyt, askarrella, leikkiä ja pelata.
Kirjasuositusten kysely oli Tiinalle enemmän kuin mieleistä.
Kirjasuositusten kysely oli Tiinalle enemmän kuin mieleistä.
-Niitä tuli päivittäin ja se oli ehdottomasti paras työtehtävä, välillä ajattelin, ettei se edes ole työtä! Lukemisen edistäminen on ehdottomasti sydämenasiani. Äitini sanoi aina: Lapsi ei opi kielloista eikä käskyistä, vaan esimerkistä. Siis kirja käteen kaikille.
Tiina itse suosii vähälevikkistä kirjallisuutta, kuten uusia runoja, novelleja, esseitä ja näytelmiä.
-Innostun jatkuvasti uusista tietokirjoista. Mielestäni kirjaston tärkeä tehtävä on nostaa esiin monipuolisesti kirjallisuutta ja tietoa. Etenkin nykyaikana, jolloin meitä vaanii polarisaatio ja kuplautuminen.
Tiina Koskinen kertoo kirjastouransa olleen täynnä tähtihetkiä. Yksi sellainen oli Tapulin kirjastossa pidetty Kauhujen yö, jossa ensin illalla touhuttiin ja sitten maattiin lattialla ja kuunneltiin tarinoita. Samoin erään pojan iso angsti, joka päättyi hänen nähdessään tutun kirjastoihmisen, Tiinan.
-Erään kerran keskustelin asiakkaan kanssa vilkkaasti pitkään. Hän oli jo poistumassa, mutta kääntyi takaisin ja sanoi: Tätä on vaikea kääntää suomeksi, mutta sulla on ns. Light spirit. -Ai, niinku kevytmielinen, vastasin hihitellen.
Kirjailija / asiantuntijahaastattelut ja Sivistyskiertue olivat myös huippukohtia.
-Joka kerta sain nauttia haastateltavieni monipuolisuudesta ja viisaudesta. Kahta samanlaista päivää ei kirjastotyössä todellakaan ole ollut. Olen valtavan kiitollinen, että sain työskennellä unelma-ammatissani peräti 43 vuotta!
Teija Loponen