Emilia on jo vuosia käynyt pappansa kanssa linturetkillä. Kuva Teija Loponen
Syksy on mainio aika aloittaa lintujen tunnistus
Tapanilan suunnalta pyöräilee Malmin lentokentän ”linnunjohtotornille” kaksikko, joista toinen on 8-vuotias, toinen hiljan jäänyt eläkkeelle. Emilia ja Jyrki Jalkanen retkeilevät yhdessä kiikareiden kera lintuja tunnistamassa.
Jyrki Jalkasella lintuharrastus alkoi Emilian tapaan jo pikkupoikana, mutta jäi sitten yli 40 työvuoden aikana taka-alalle.
-Innostuin uudelleen joskus 2017 eläkevuosien lähestyessä. Nyt eläkkeellä harrastukselle on enemmän aikaa, mutta olen kyllä enemmänkin lintukuvaaja kuin bongari, Jyrki toteaa.
Linnut ovat aina kiinnostaneet häntä ja muuttolintuhavaintoja Eläinmuseolle (Luomus) hän on toimittanut jo 1970-luvun alusta lähtien.
Emilia alkoi kulkea papan matkassa 3-vuotiaana, joten hänelläkin on takanaan jo kymmeniä vuosittaisia 1-3 tunnin reissuja.
-Emilia on tosi kiinnostunut linnuista ja hänellä on paljon minua tarkemmat silmät, pappa kehuu.
-Kerran etsimmme varpuspöllöä ja olimme jo lähdössä pois, kun Emilia totesi, että eikös se istu tuossa oksalla! –
Ensimmäinen näkemäni varis on jäänyt erityisesti mieleen, mutta kaunein näkemäni lintu taitaa olla sinirinta, Emilia pohdiskelee.
Emilia opettaa pihalla näkyvien lintujen nimiä myös pikkusiskolleen Matildalle, joka on 2-vuotias. Hän tuumii, että ylipäänsä lintujen näkeminen on kivaa. Emilia tunnistaa itse jo montakymmentä lintua. Haaveissa olisi nähdä joskus lunni, joka on Jyrkin lempisiivekäs.
Jyrki muistelee, että Emilia alkoi jo viisivuotiaana selailla takapenkillä olevia lintukirjoja ja esittää lintukuvista hänelle kysymyksiä. Lintuharrastajien keskeiseen lintukirjaan eli Lars Svenssonin Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, tyttö tutustui 6-vuotiaana lukutaidon myötä.
-Retkeilemme yhdessä eri vuodenaikoina, pääpaino toki vilkkaimpaan muuttoaikaan talvesta kesän alkuun. Papan mukaan Emilialla on jo noin 160-165 elistä, eli ensimmäistä havaintoa jostain linnusta.
-Pari koulukaveria on myös innostunut linnuista ja aina kun löydän jonkun uuden lajin, kerron siitä heille. Emilia kuuluu myös Tringaan.
-Ensimmäiset lintuvalokuvani otin noin 10-vuotiaana. Valokuvauksesta tuli vahva osa harrastusta vuonna 2019, ja nykyään pidän itseäni ehkä enemmän kuvaajana kuin bongarina. Olen ikuistanut Suomessa noin 230-240 lajia ja eliksiä eli elämänpinnoja minulla on noin 300. Lintuja hän käy kiikaroimassa pääkaupunkiseudun lisäksi eteläisessä Karjalassa sekä vuosittain keväisin Lapin ja Pohjois-Karjalan linturetkillä.
-Täällä kotikaupungissa kiikaroin MBS-alueella (MaTaPuPu Birding Society), eli lehden levikkialueella sekä Vuosaaressa ja Viikki/Vanhankaupunginlahden alueilla.
Miehen toiveissa olisi nähdä pöllölajeja. 10 lajia on jo nähtynä, kolme vielä puuttuu.
Suomessa on kautta aikain hyväksytysti havaittu 496 lintulajia, joista Helslingissä noin 300 ja MBS-alueella 253.
-Vuosittain täällä MBS-alueella ahkerimmat havaitsevat noin 180-190 lajia. Yksittäisistä henkilöistä ennätys eliksissa on Pekka Komilla, 453 lajia jutun kirjoitushetkellä. Suomen tämän hetken suurin vuodarimäärä on 295 Aleksanteri Pikkaraisella, tietää Jalkanen kertoa.
Lintuharrastus sopii kaikille ja kaikenikäisille ja sitä voi harrastaa missä vain ja milloin vain.
– Helpointa on aloittaa kotipihan pikkuvarpusista, naakoista, tiaisista ja sepelkyyhkyistä, joita voi määrittää ulkonäön ja/tai äänen perusteella.
Jyrki varoittaa, että into ja nälkä uusien havaintojen tekemiseen voivat kasvaa harrastuksen edistyessä. Harrastukselle voi antaa aikaa juuri sen verran kuin on käytettävissä. Jyrki suosittelee lintukirjaa avuksi. Niihin voi tutustua kirjastossa, mutta oma kannattaa hankkia ja Svenssonin lintukirja on ollut hyvin pidetty. Myös netistä löytyy paljon lintutietoa.
-Kiikarit ovat tarpeen jos aikoo yhtään vakavammin harrastaa, hintahaitari käyttökelpoisille kiikareille on muutamasta sadasta useisiin tuhansiin. Itse suosittelisin Viikin Lintuvarustetta, se on asiantunteva paikka, Birdlife Suomen omistama, Jalkanen kertoo.
Samoin hän suosittelee liittymään jäseneksi Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:hyn, joka järjestää myös kursseja ja retkiä.
-Muuttolintujen Suomi -appi on ilmainen, loistava apuväline äänien tunnistamiseen, joskin ihan 100-prosenttisesti siihen ei voi luottaa, Jyrki Jalkanen vinkkaa.
Teija Loponen
Syksy on hyvä aika aloittaa harrastus, kun lintumäärä on vähäisempi ja tunnistus siten helpompaa.
