Helsingin uusi luonnonsuojelualueohjelma esittää yli 100 maa- ja merialuekohteen suojelua vuoteen 2040 mennessä.
Koillisesta ehdolla suojeltaviksi ovat Viikistä Viikinojanpuisto ja Purolahden rantaniitty sekä Mäyrämetsä, Suurmetsässä Kaivantopuisto, Kivimetsä ja Aurinkomäki. Suutarilassa suojeltavaksi esitetään Keravanjoki-kohdetta ja Suutarilan rantapuiston metsää, Malmilla Ormusmäkeä ja Longinojaa. Myös Vanhankaupunginlahti kuuluu tähän joukkoon.
Viikinojanpuiston alueen metsät ovat arvokkaita metsäkohteita. Alueella on runsasravinteista lehtoa. Viikinojanpuiston läpi virtaa Viikinoja ja sen uoma on monin paikoin luonnontilaisen kaltainen. Viikinojan koski on arvokas kasvillisuuskohde, joka käsittää Viikinojan keskijuoksun koskimaisen osan sekä sen laakson seinämien lehdot. Valtaosa lehdoista on luokiteltavissa saniais- ja suurruoholehdoiksi. Paikoittain isoina kasvustoina esiintyvät kotkansiipi, hiirenporras, isoalvejuuri, lehtotähtimö, lehtopalsami, kevätlinnunsilmä ja puna-ailakki. Ylempänä rinteessä kasvaa tuoreiden lehtojen lajeja. Alueella esiintyy Helsingissä huomionarvoiset lehtotähtimö ja purolitukka.
Kivikon metsän kohde on kolmiosainen. Pohjoisin osa-alue on käytännössä kokonaan ja itäisin osa-alue pohjoisosiltaan hyvin arvokasta Jakomäen linnoituskallion kasvikohdetta. Laaja kalliokkoalue on ollut alkuaan karu ja kasvilajistoltaan niukka, mutta mittavat maalinnoituksen kaivannot louhimisineen ja kalkkilaastin käyttöineen ovat viljavoittaneet ja monipuolistaneet sen kasvistoa. Kohde onkin kasvistollisesti poikkeuksellisen rikas. Ketokasviston helmiä ovat saunio- ja ketonoidanlukko, joista edellinen on joinakin vuosina näyttäytynyt niukkana lähellä kohteen itäpäätä ja jälkimmäinen tulee vuosittain näkyviin jollakin kohteen monista ketolaikuista, parhaimmillaan yli satana versona. Uhanalaisista luontotyypeistä pohjoisella osa-alueella on kangaskorpea ja metsäkortekorpea.
Kaivantopuistossa on karun kalliokedon kuvio Lahden ja Porvoon moottoriteiden risteyksessä. Kedoilla on havaittavissa vanhojen betonirakenteiden aiheuttamaa kalkkivaikutusta. Kallioalueet ovat monilajisia ja rehevänoloisia. Alueen lajistoa ovat mm. tervakko, isomaksaruoho, keto- orvokki, huopakeltano, ruokohelpi ja kalliokielo.
Kivimetsän Sienipuisto sijaitsee osin Heikinlaakson ydinmetsäalueella. Lahdenväylä erottaa alueen muista metsäalueista eikä puustoista yhteyttä ole tällä hetkellä mihinkään. Alueella esiintyy järeäpuisia kangasmetsiä sekä METSO-kohteen kriteerit täyttäviä metsäisiä kallioita. Alueen koillisosassa on noin 30 metsälehmuksen ryhmä. Alueella on kaksi geologisesti arvokasta kohdetta, joista Heikinlaakson kallioalue on maisemallisesti merkittävä.
Aurinkomäenpuisto kuuluu Puistolan ydinmetsäalueeseen ja siellä esiintyy eri-ikäistä metsikköä sekä METSO-kriteerit täyttävää korpea sekä lehtomaista ja tuoretta kangasmetsää. Puiston eteläosassa on tuore keskiravinteinen lehto. Pensaskerroksessa esiintyy mm. taikinamarjaa. Alueella esiintyy myös lehti- ja sinikuusta. Luoteiskulmassa on kasvistollisesti arvokas kangaskorpi, jossa kasvaa Helsingissä vaarantunutta mesimarjaa, jänönsalaattia, punakoisoa ja suo-orvokkia. Kohteen arvoa lisäävät sen keskeisten osien luonnontilaisuus ja sijainti – se on Suurmetsän alueen ainoa hyvin säilynyt viljava korpialue.
Suutarilan rantapuiston metsästä suurin osa on vaarantunutta luontotyyppiä eli tuoretta keskiravinteista lehtoa. Alueella kasvaa varttuneita kuusia ja kookkaita haapoja ja alue on runsaan ulkoilukäytön kuluttama. Kohteen pohjoisosassa on kapealti äärimmäisen uhanalaista luontotyyppiä kosteat ruohoniityt, joka on niittyverkoston arvokohde. Kyseessä on pensoittuneeseen jokivarteen rajoittuva niittylaikku, jonka valtalajeina esiintyy mesiangervoa ja koiranheinää. Niityn luonnontila on heikentynyt ja edustavuus on kohtalainen.