Kuva Jyrki Jalkanen
Juuri nyt kanahaukoilla on kiire pesinnän käynnistämisessä. Korkealle kuuseen on rakennettu valtaisa pesä oksista ja risuista. Samaa pesää käytetään useita vuosia. Samanaikaisesti pesän viimeistelyn kanssa linnut ovat alkaneet paritella naaraskanahaukan komennossa. Oheisen kuvasarjan tapahtumat käynnistyivät naaraan kutsuhuudoilla. Jonkin ajan kuluttua koiras saapuikin, ja itse parittelu kesti reilut kymmenen sekuntia. Käytännössä koiras joutui pitämään itsensä paikoillaan siivillään lähes ilmassa, sillä neulanterävillä ja vahvoilla kynsillä ei voinut tukeutua naaraaseen.
Naaras munii kolmesta neljään munaa, ja poikasia pesään kuoriutuu noin viiden kuuden viikon kuluttua eli toukokuussa. Maastopoikasia eli joten kuten lentäviä niistä tulee heinäkuussa. Pääosin nuoret linnut hakeutuvat uusille reviireille syksyn mittaan, ja osa muuttaa talveksi pois Suomesta. Emot ruokkivat poikasia siihen asti, kun ne kykenevät kunnolla lentämään. Kanahaukan pääasiallista ruokaa ovat linnut. Tyypillinen saalislaji on esimerkiksi fasaani, joka onkin tätä nykyä merkittävän harvinainen Koillisessa. Myös varislinnut, kyyhkyt ja rastaat jäävät herkästi kanahaukan erittäin vahvoihin kynsiin. Nisäkkäistä rotat, oravat, kanit ja jäniksetkin ovat vaaravyöhykkeessä kanahaukan iskiessä.
Pääasiassa kanahaukka saalistaa peitteisessä maastossa käyttäen hyväkseen puiden ja rakennustenkin suojaa yllätykselleen. Lintuja saattaa nähdä myös paikallisen lintuparatiisin eli Malmin lentokentän niittyjen yllä – ainakin toistaiseksi. Kentän ja sen ympäristön luonnon tuhoaminen vähentää lintujen ja nisäkkäiden elinmahdollisuuksia ja siten myös kanahaukan saaliseläimiä. Koillisen kanahaukoista on havaittu yksi ominaisuus, joka mietityttää myös lintuasiantuntijoita. Kuten kuvista näkyy, linnut ovat rengastettuja. Koodien avulla Luomuksen rengastustoimisto on vahvistanut, että molemmat linnut ovat Koillisen omia kasvatteja, koiras on 2022 ja naaras 2023 syntynyt. Pesätietojen perusteella ne saattavat olla sisaruksia tai sisarpuolia. Tämä ei yleisesti tiedä hyvää lajille. Yhtenä ilmiön syynä pidetään alueen hyvää saaliskantaa; ravinnon perässä ei ole ollut tarvetta lähteä kauemmaksi geenejä sekoittamaan.
Kirjoittaja on tapanilalainen lintuharrastaja.