Liikunnan iloa

Tätä näkyä ei tänä talvena ole vielä nähty. Kuva Teija Loponen

Elämässä jaksaa paremmin, jos arkeen sisältyy mukavia asioita. Mieleiset harrastukset, ystävien tapaaminen tai rauhalliset lukuhetket voivat tuoda elämään kaivattua iloa. Useissa kouluissa on iltapäivisin tarjolla kerhoja, joissa voi päästä testaamaan erilaisia liikuntalajeja ja muita harrastuksia. Ne ovat erittäin tärkeitä etenkin perheille, joissa ei ole varaa maksaa lasten harrastuksista. Myös kirjastoissa kokoontuu nykyään monenlaisia harrastuspiirejä, joissa voidaan pelata shakkia, tehdä käsitöitä, askarrella tai pelata yhdessä pelejä. Kirjasto on mainio kokoontumispaikka, sillä sinne on matala kynnys ja turvallista kaiken ikäisten mennä.

Luonnossa liikkuminen energisoi ja piristää. Liikkuminen voi olla reipasta kävelyä, pyöräilyä tai talvella hallissa uimista. Erilaiset urheiluseuroissa tapahtuvat harrastukset antavat liikunnan tarpeen täyttymisen lisäksi tärkeää sosiaalista yhdessäoloa. Osalla liikunta onkin osa elämää ja jokaviikkoista, joka jatkuu nuoruudesta aikuisuuteen. Meillä Koillisessa on useita seuroja, joissa eri ikäryhmät harrastavat tai jopa kilpailevat lajissaan aktiivisesti.

Ikäihmisten liikuntamahdollisuuksiin on kiinnitetty viime vuosina yhä enemmän huomiota. Osasyynä on se, että ihmisten tulisi kyetä selviämään omatoimisesti omassa kodissaan yhä vanhemmiksi. Kaupungin taholta on ryhdytty lisäämään penkkejä etenkin Malmilla katujen varsiin, jotta levähdyspaikan puute ei olisi este ulkona liikkumiselle. Samaan aikaan tulee kuitenkin viestejä, että katujen liukkaus tai sohjoisuus estää uloslähdön. Miljan palvelutalo sai juuri hienon lisän kuntosaliinsa, kun sinne tuotiin visuaalisesti koettavaa kesän tuntua. Nyt kellarissa voi tehdä keskellä talvea vaikkapa kuntopyörällä lenkin kansallispuistossa.

Hiihtämisen riemu on jäänyt kovin vähiin Koillisessa tänä talvena. Nopeimmat ovat toki ehtineet kiertämään Malmin lentokentän latua tai hiihtämään Pukinmäen rannassa heti lumisateiden tultua, mutta aika vähiin ovat nuo kerrat jääneet. Samoin luonnonjääkentät luisteluun ovat näillä säillä turha toive. Onneksi meillä on Pukinmäen tekojäärata, jossa luistelemisen riemua pääsee yhä kokemaan.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliHontai Judon Tom Pahlmanille kunnianosoitus
Seuraava artikkeliLukiolaiset saivat rauhan