Tapanila-Albumi 18 kertoo vihreästä kulttuurikylästä

Tapanila-Albumista löytyy tarinoita tutusta paikoista ja alueen ihmisistä.

Kylä metsän keskellä on albumin päätoimittajana tällä kertaa toimineen Riitta Raskin pääkirjoituksen otsikkona. Vaikka varsinaista metsää ei Tapanilassa juurikaan ole, yksittäisiä puita löytyy runsaasti.

Albumin ensimmäinen tarina kertookin tarinoita Tapanilan puista, sieltä löytyy muun muassa Päivöläntien tammi, torin MaTaPuPu-lehmus, joka joulun aikaan valaistaan, visakoivu Liiketiellä ja koronakuusi. Tapanilan torin puustosta kerrotaan enemmänkin. Tapanilan puiden katveissa tapahtuu paljon luovaa toimintaa kyläkulttuurin hyväksi. Niitä uusin albumi valottaa.

Tarinaa riittää myös Kylätilasta, vanhasta hirsikoulusta, jonka katon alla toimii nykyään monenlaista harrastuspiiriä, kuten vaikkapa kuoro, ukuleryhmä, kepparikerho ja seniorijumppa sekä kamerakerho. Talosta löytyy myös vuokratiloja niin yrittäjille kuin juhlia järjestäville. Tarina kuitenkin alkaa siitä, kuinka koulu saatiin lunastettua Tapanilan Kylätila ry:lle, jonka toimesta vanhaa koulua on kunnostettu säännöllisesti lukuisin talkoin.

Tapanilan kirjasto on saanut oman tarinansa kulttuurin ja sivistyksen aktiivisena vaalijana. Muusikoita ja erilaisia bändeja Tapanilasta löytyy enemmän kuin moni arvaisikaan ja heitäkin albumissa esitellään, samoin kuin lukuisia eri kulttuurialojen toimijoita. Monikohan tietää, että Elämäni biisin ja Syke-sarjan pääkäsikirjoittaja asuu hänkin Mosassa.

Albumissa esille pääsevät myös Mosan yhteisölliset perinteet, klapitalkoot, Mosa herää, Kaamosiltamat ja uusimpana Karmiva Terveystie. Tapanilan Työväentalo ja sen Näyttämön harrastajateatteritoiminta nostetaan myös esiin. Omakseen runsaasti asiaa ja kuvia sisältävän Tapanilan albumin voi lunastaa ainakin kirjastosta.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliVanhukset lumen vankina
Seuraava artikkeliNuorten toiveelle punaista valoa