Kartanon ja koko paikkakunnan historia ja nykypäivä kiinnostivat Arbiksen retkeläisiä. Vasemmalla opintoryhmän vetäjä Hans-Peter Holmsten. Kuva Tero Tuomisto
Syyskuun alussa kokoontui Pukinmäen kartanon aurinkoisella pihamaalle innostunut vierailijaryhmä. Joukko ei tullut kartanon ostoaikeissa, vaan aikuisopiskelijoiden ryhmän oli saanut liikkeelle yhteinen kiinnostus arkkitehtuuriin, menneisiin aikoihin ja myös nykyhetken kaupunki-ilmeeseen.
Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston (Helsingfors Arbetarinstitut) eli Arbiksen syksyn 2024 ohjelmaan kuuluu yhtenä arkkitehtuuriin paneutuva opintoaihe. Sen syksyisenä avauksena oli arkkiteh-tuurikävely (arkitekturpromenad) Pukinmäessä.
Kuvataideopettaja Hans-Peter Holmstenin johdolla ryhmä aloitti kaupunginosaan tutustumisensa ihan oikeasta paikasta, ikimuistoisen Pukinmäen kartanon pihamaalta, kartanonmäeltä. Allekirjoittaneella oli ilo kertoa ryhmälle pääpiirteitä Boxbackan eli Bocksbackan eli Pukinmäen huvilayhdyskunnan ja kaupunginosan aikakirjoista. Pukinmäen vanhin kirjallinen maininta elokuulta 1435 koskee juuri kartanoa ja sen silloista omistajaa Niilo Pietarinpoikaa Helsingin pitäjästä (”Nisse Pederson af Boxbacka i Hellsinge Sochn”).
Rakennus on vaihtunut ja lähiympäristö muuttunut tuon jälkeen monet kerrat. Rautatie valmistui kartanon lähelle vuonna 1862. Nykyinen päärakennus on 1800-luvun lopulta.
Kartano on ollut kaupungin omistuksessa vuodesta 1917 alkaen. Valitettavasti nyt ei ollut mahdollista päästä katsomaan tyhjiä huoneita sisällä, piti tyytyä sanalliseen kuvaukseen siitä toiminnasta mitä kotiseutuyhdistyksellä on viime vuosikymmeninä kartanolla ollut. Se sai toimia tiloissa vuokralaisena vuodesta 1998 aina toukokuun 2024 loppuun saakka.
Kartanolta ryhmä jatkoi matkaansa pääradan luo, entisen aseman paikkeille, ja sieltä edelleen Sunilanmäelle; vanhin Sonaby-maininta on vuodelta 1417. Lammen lähellä olleesta toisesta ikiaikaisesta kartanosta ei ole pusikoissa enää paljon kivijalkaakaan jäljellä.
Eri aikakausien arkkitehdit ovat jättäneet omat kädenjälkensä nykyiseen katuilmeeseen. Vanhempiin esimerkkeihin kuuluvat Öllerin ja Björkbackan rakennukset. Melartinin ja Jutilan huviloita ei enää ole. Kerrostalojen aika alkoi asemakaavan hyväksymisen jälkeen 1960-luvun lopulta.
Muutkin kiinnostuneet kulkijat voivat kierrellä katselemassa taloja ja maisemia vaikkapa Pukinmäen kotikaupunkipolut-kirjasen opastamana.
Tero Tuomisto
Pukinmäki-seura – Bocksbacka-sällskapet ry:n sihteeri
