Historiakävely idyllisellä Päitsitiellä

Kävely aloitettiin Päitsitien vanhimmasta talosta, Päitsitie 17. Pirkko Anttisen arkistot

Päitsitien pitkäaikaiset asukkaat ovat koonneet tien historiaa talo talolta. Tavoitteena oli koota, jakaa ja säilyttää tietoa tien vanhoista rakennuksista ja myös asukkaista.

Historiakävely toteutettiin 16.5. noin 40 Päitsitien ja lähiteiden asukkaan sekä muutaman Päitsitieltä jo pois muuttaneen henkilön voimin. Kävelyn tavoitteena oli tarjota tien asukkaille mahdollisuus tutustua naapureihin ja talojen historiaan ja siten entisestään vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä. Kävely aloitettiin tien vanhimmasta talosta tien päästä. Pysähdyimme talojen kohdille ja asukkaat esittelivät itsensä, kertoivat talojensa historiasta ja niiden läpikäymistä muutoksista. Kävelyn lopuksi kokoonnuttiin pihaan nauttimaan virvokkeita, pientä purtavaa ja katsomaan Päitsitien ”historiankirjoitusta”. Asukkailla on mahdollisuus tarkistaa tietoja ja täydentää kirjoitusta.

Päitsitie on vajaat 300 m pitkä tie Tapulikaupungin ja Kehä III:n välissä. Tie lähtee Puistolan vanhan aseman kohdalta. Rautatieliikenteen aloittaminen Helsingin ja Hämeenlinnan välillä vuonna 1862 sai aikaan sen, että Puistolan nykyinen alue alkoi kiinnostaa myös asuinalueena. 1880-luvulla huvila-asutus levisi Malminkylän pohjoispuolelle Tapaninkylään. 1910-luvulla alkoi työväestöä muuttaa alueelle ja vuonna 1910 tälle asutukselle avattiin oma pysäkki, Fastböle-Puistola.

Nykyisen Päitsitien talossa numero 17 asuvan Pirkko Anttisen isänisä Jon Andersin muutti perheineen Fredrikinkadulta maalle vuoden 1910 paikkeilla silloisen Postitien (nykyisen Hannukselantien) pieneen taloon. Nykyinen talo valmistui vuonna 1918. Pirkon isoisä osti vuonna 1921 lisää maata alueelta. Tilan maista myytiin tontteja Ainolantien (nykyisen Päitsitien) varrelta sitä mukaa kuin alueelle muutti asukkaita ja rakennusmaata tarvittiin. Ainolantien nimi muutettiin Päitsitieksi v. 1960 luvun alkupuolella.

Päitsitielle rakennettiin 1920-luvulla 6 taloa. Osaan taloista rakennuslaudat ja hirret kuljetettiin Helsingin keskustasta linja-autokyydillä. Päitsitie 1:n kansanfunkkistalo valmistui v. 1939. 1940-luvulla rakennettiin kolme taloa. 1950-luvulla valmistui kaksi taloa, 1960 luvulla yksi talo ja 1970-luvun taloja on kaksi. Loput tonttien lohkomisen myötä syntyneet 12 taloa ovat valmistuneet eri aikoina 2000-luvulla.

Päitsitien useissa taloissa oli pihamökkejä. Sodan jälkeen asunnoista oli pula ja vuokralautakunta piti huolen, että asunnoksi kelpaavat rakennukset eivät olleet tyhjillään. Pienissä mökissä asui samanaikaisesti 3–5 henkilöä. Vuokrasuhteet olivat lyhyitä, muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen. Talokirjoihin merkittyjen henkilöiden ammatteja olivat muun muassa asentaja posti- ja lennätinlaitoksella, viilari, kirjansitoja, tehdastyöläinen, kotiapulainen, postimies, konekirjoittaja, liikeapulainen ja liiketyöntekijä – useat näistä ammatteja, joita ei enää ole.

Päitsitien talojen määrä on kasvanut, kun tontteja on 2000-luvulla lohkottu ja tonteille on rakennettu moderneja taloja. 2000-luvulle tultaessa Päitsitiellä oli yhteensä 16 taloa. Tällä hetkellä taloja on 28 ja ainakin pari taloa on tulossa lisää. Asukkaita lukumääräisesti ei liene niinkään monta kuin silloin, kun taloja oli vain 16.

Osallistujat viihtyivät kävelyllä, olivat iloisia ja tutustumishaluisia ja kiitollisia yhteisestä kesäisestä illan vietosta. Tuli tunne, että he jopa olisivat odottaneetkin tilaisuutta saada yhteyttä muihin asukkaisiin. Muutamat totesivat muuttaneensa alueelle juuri sen luonnonläheisyyden ja yhteisöllisyyden vuoksi. Vanhojen talojen ja pihojen yksilöllisyyttä ja kauneutta arvostetaan.
Asukkailla on toiveena, että myös vanhoja pihapiirejä säilyisi ja että vanhaakin puustoa ja komeita mäntyjä alueella säilyisi. Kävelyllä pohdittiin, kuulummeko me Suutarilaan, Tapulikaupunkiin vai Puistolaan. Lopulta julistauduimme ponnekkaasti puistolalaisiksi.
Päitsitien historiikkia ovat koonneet useiden henkilöiden muisteluista ja monista virallisemmista lähteistä Jaana Heporauta, Virpi Leinonen ja Pirjo Pöyhiä.
Pirjo Pöyhiä

Edellinen artikkeliSiltamäen vanhan palvelutalon kohtalo auki
Seuraava artikkeliPuistoruokailua ikääntyneille