Kirjailija ja runoilija Ulla Welin on jo 13 vuoden ajan vetänyt Tapulin seurakuntakodilla kirjoittajapiiriä. Viime syksynä seitsemän jo eläkkeelle ehtinyttä naista ryhtyi Ullan ohjauksessa kirjoittamaan elämästään.
Muiden vapaaehtoistöidensä ohessa kirjoittajapiiriä vetävän Ullan ryhmässä alkoi pian syntyä niin proosaa kuin runoja, limerikkejä, haikuja ja tankoja. Ulla huomasi melko nopeasti ryhmässään selvää potentiaalia antologian julkaisemiseen.
Suuri osa kirjan tarinoista liittyy lapsuuteen. Terttu Heinonen kertoo, millaista lapsen elämä oli sodan varjossa maalla mummolassa. Ulla Welin vietiin sotalapseksi Ruotsiin. Ritva Hytösen ja Anja Matikaisen onnellista lapsuutta maalla varjostivat sairaudet, joiden voittamiseen tarvittiin apua Helsingin taitavilta kirurgeilta. Leena Iisalon kertomuksista selviää, miksi omenat, kalkkunapaisti ja burgundinpata eivät ole olleet hänen suurimpia herkkujaan. Erityisen hauska on Leenan teksti omenavarkaissa käynnistä ja etenkin sen yllättävistä ja sangen pitkäkestoisista seurauksista. Vaarallisia, jopa hengenvaarallisia lapsuuden kokemuksia oli sekä Tarja Koskela-Kivistöllä että Terttu Ulanderilla. Sinikka Vepsä menetti äitinsä jo 10-vuotiaana, mutta saamansa Saara-koiran kanssa hän varttui yli teinivuosien aikuiseksi. Koti- ja lemmikkieläimistä ovat monet muutkin kirjoittaneet. Fiktiota teoksessa edustavat Terttu Ulanderin hulvattomat veijaritarinat.
-Kirjassa saavat sijansa niin syntymä, ristiäiset, rippijuhlat, nuori lempi ja häät kuin kuolemakin, ja tapahtumapaikat vaihtelevat maalta kaupunkiin, synnytyssairaalasta hautausmaalle, Tapulikaupungista Israeliin kibbutsille, Ruotsista juurille Karjalaan. Tarinoiden tunnelmat vaihtelevat näiden mukaisesti ja tarjoavat lukijalle monipuolisen ja koskettavankin lukuelämyksen, valaisee Leena Iisalo.