Musikaalinen Leo Mattila valitsi kitaran

Leo Mattila halusi itse valita kitaran soittimekseen, koska siinä on kaunis ääni. Kuva Teija Loponen
Viikinmäessä asuva 11-vuotias Leo Mattila on ehtinyt soittaa kitaraa jo viisi vuotta. Musiikkileikkikoulu vaihtui aikanaan Pohjois-Helsingin Musiikkiopiston Karuselliin, jossa testataan erilaisia soittimia. Kitara oli pojan mielessä vahvasti jo tuolloin.
-Halusin alkaa soittamaan kitaraa,koska siinä on niin hieno ääni. Olen kuunnellut isän kitaransoittoa ihan pienestä lähtien ja tykännyt siitä, perustelee Leo instrumenttivalintaansa. Äiti kertoo, että he yrittivät isän kanssa jopa vähän muuttaa Leon mieltä vaikkapa puhallinsoittimiin, joista Leo sai Karuselli -kokeilujen aikana hienosti ääntä aikaan, mutta poika piti päänsä. Musikaalisessa perheessä on aina ollut soittimia, joten musisointi on kenties siirtynyt verenperintönä eteenpäin. Leo osaa myös jo itse virittää kitaransa.
-Kitara on kiva, kun sillä voi soittaa niin monenlaisia kappaleita. Musiikkiopistossa soitamme pääasiassa klassista musiikkia, koulun orkesterissa on vähän muutakin, kertoo Oulunkylässä musiikkiluokkaa käyvä Leo. Musiikkiopistossa saisi itsekin vaikuttaa harjoiteltaviin kappaleisiin, mutta Leon mielestä kitaransoitonopettaja Petri Sainio osaa ehdottaa juuri sopivia kappaleita. Molemmissa opinahjoissa on kerran viikossa soittotunnit, siinä välissä on sitten omaehtoista harjoittelua.
-Minulle on aika sama mitä musiikkia tai kappaleita soitan, tärkeintä on, että se kuulostaa hyvältä omaan korvaan. Tykkään kyllä klassisesta musiikista, poika tuumii.
-Minulla on myös kaksi sähkökitaraa. Soittelen niillä ihan omaksi huvikseni, yleensä sellaista rokkityylistä musaa. Akustisella kitaralla soittoa haluan opiskella ja sen kanssa esiinnynkin.
Kerran Leo päätti kaverinsa kanssa kokeilla, saisivatko rahaa kasaan katusoittajina ja Novan aulassa kertyikin tunnissa lähes 60 euron potti.
-Ihmiset varmaan tykkäsivät meidän soitosta, tuumii poika vaatimattomasti. Yksin Leo ei mielellään esiinny, mutta kaverin kanssa, tai osana orkesteria tai kuoroa kylläkin.
-Koulun orkesterissa meitä on kaksi kitaristia. Seuraavassa esiintymisessä taisi olla tarjolla kitarasoolokin, Leo muistelee.
Leo on tehnyt jo muutamia omia sävellyksiä. Mitään erityisiä tavoitteita ei hän kitaransoitolleen aseta, vaan ajattelee jatkavansa sitä niin kauan kuin soittaminen tuntuu mukavalta. Koulussa Leo laulaa myös kuorossa, ja koulun orkesteri on päässyt soittamaan jo Oopperassa ja pian on edessä juniorikonsertti Musiikkitalossa.
Kitaransoitto ei kuitenkaan ole Leon ainoa harrastus, hän pelaa myös jalkapalloa PK 35:ssä.
-En oikeastaan osaa sanoa, kumpi on kivampaa, yhtä kivoja, Leo Mattila pohdiskelee. Aika näyttää, kummassa hän jatkaa, jos aika alkaa käydä tiukille harjoitusten lisääntyessä. Ellei Leo voisi nyt soittaa kitaraa, olisivat rummut toinen vaihtoehto. Sellaiset hän sai aikoinaan jo ihan pikkupoikana ja takoi niitä vanhempiensa mukaan suurella innolla. Kitara on kuitenkin se ehdoton suosikki.
Teija Loponen

Edellinen artikkeliSiltamäen palvelutalon pihamiljööstä alueen olohuone!
Seuraava artikkeliLähiterveysasemat kunniaan