Suomessa vain kaksi nimistösuunnittelijaa
Helsingin kaupungin nimistösuunnittelija Johanna Lehtonen on nainen monien Helsingin katujen ja puistojen nimien takana. Hän ideoi ja valmistelee esitykset nimistötoimikunnalle, kun uutta nimistöä rakennettaville kaduille ja muille julkisille alueille tarvitaan.
-Helsingissä tämä virka perustettiin vuonna 2003, Espoossa jo 1970-luvulla. Muissa kaupungeissa en ole kuullut nimistösuunnittelijaa olevan, kertoo harvinaisen viran haltija Johanna Lehtonen. Hänen työnkuvaansa kuuluu ideoida nimistöä aivan uusille asuinalueille, mutta myös täydennysrakentamisen kohteisiin. -Täydennysrakentamiskohteet ovat siinä mielessä haastavia, että uuden kadun nimen tulisi sopia jo olemassaolevaan nimistöön. Asemakaavassahan nimet sitten vahvistetaan, Johanna Lehtonen painottaa. Nimiä ideoidessa tulee paneutua alueen historiaan, josko sieltä löytyisi teemaa nimistölle. Onko alueella harjoitettu jotain tiettyä ammattia, onko siellä ollut maanviljelyä, teollisuutta, tietyn ammatin harjoittajia tai jotain muuta, joka voisi toimia pohjana nimistölle.
Tapaninvainiossa on esimerkiksi lintujen nimistä johdettuja teitä, Tapanilassa Seitsemän veljeksen aihepiiriä, Suutarilassa taivaankappaleita ja Ala-Malmilla Primon tehtaan tuotteet toimivat nimistön pohjana.
-Sitten on näitä erikoisempia nimiä, joissa ei ole katua tai tietä perässä. Heikinlaaksossa on Orakas, Tatti ja muita sieniä, Oulunkylässä taas Lohenpyrstö, Lehtonen valaisee.
Kuuluisuuksien nimiä aina toisinaan toivotaan, mutta niissä on korkea kynnys.
-Pitäisi olla kulunut vähintään viisi vuotta henkilön kuolemasta. Presidenteille on nimetty katuja, mutta esimerkiksi presidentti Tarja Halonen oli tyytyväinen, kun sai nimikkopuiston Kaupunginteatterin viereen Kalliossa. Olen itse syntyisin Puistolasta ja siellähän meillä on Reino Helismaan tie. Oulunkylästä löytyy Tapio Rautavaaran puisto. Olemme viime aikoina pyrkineet nostamaan esiin erityisesti naisia, joiden mukaan katuja on vähemmän nimetty. Toki niitäkin on, kuten Pihlajamäessä Lucina Hagmanin kuja.
Uuteen Hermanninrantaan tulee viihdemaailman nimistöä iskelmän kulta-ajoilta, eli muun muassa Olavi Virta, Tauno Kärki, Annikki Tähti ja Laila Kinnunen tulevat saamaan nimensä kyltteihin.
Eläimet ovat harvemmin nimistön aiheina muutoin kuin lajeina, mutta Tapaninvainiosta löytyy Papukaija Zagulan polku, samoin Korkeasaareen tulee sen ensimmäisen karhujen mukaan nimetty Mischan ja Maschan aukio, samoin ensimmäinen jääkarhu antaa nimensä Finkensillalle.
-Nimille pitää aina olla joku perustelu, syy, miksi se olisi sopiva kyseiselle alueelle. Kerran on käynyt niin, että poliitikot torppasivat nimistötoimikunnan esityksen. Olimme suunnitelleet Pasilan uudelle asuinalueelle talvisodasta juontuvia nimiä, koska siellä oli käyty talvisodan taisteluja. Silloin meille todettiin, että aihepiiri ei ole sopiva ja valituksi tuli B-vaihtoehto, Postiin liittyvä nimistö, kertoo Johanna Lehtonen.
Nimien pitää olla myös ajattomia. Mitään päivänpolttavia aiheita ei nimistöön nosteta, sillä ne saattavat pian unohtua. Tällaisia voisivat olla vaikkapa emoji ja internet.
Pituutta nimille ei ole rajattu, mutta yleensä niissä pitäisi olla alle 20 merkkiä.
-Viikistä tuli alkuun palautetta esimerkiksi Leskirouva Freytagin kujasta. Siellähän on muitakin paikallisista historian henkilöistä juontuvia pitkiä nimiä, kuten Laivuri Petterin kuja ja Lautamies Jopin katu. Nyt niihin on jo totuttu.
Omaa työtään Johanna Lehtonen pitää todella mielenkiintoisena.
-Meillä on yli 50 kaupunginosaa ja kaikki ovat omanlaisiaan. Itse tunnen Puistola-taustastani johtuen parhaiten Koillis-Helsingin nimistön. Mutta on kiinnostavaa paneutua eri alueiden historiaan ja nimihistoriaan. Nimiä on käytössä noin 7000-8000. Kun uutta nimeä suunnitellaan, pitää myös tarkistaa, ettei se ole naapurikaupungeissa käytössä, Johanna Lehtonen valaisee.
Nimien muuttaminen on erittäin poikkeuksellista ja se tehdään vain painavasta syystä.
-Jos esimerkiksi katu on katkaistu ja sen alkupäähän tai loppupäähän ei ole suoraa yhteyttä, on järkevää antaa toiselle osuudelle eri nimi. Malmillahan muutettiin aikoinaan Latokartanontie Vanhaksi Helsingintieksi. Sitä puolsi muun muassa se, että Latokartanon alue ei mitenkään osunut tien varrelle ja hämäsi siten vieraspaikkakuntalaisia.
Suosikkikadunnimeä ei Lehtonen osaa nimetä, mutta toteaa esimerkiksi Malmilta löytyvän Kujasen olevan aika veikeä nimi.
Teija Loponen