In memoriam: Ponu, Hannu Ormio

Ponu tutkimassa Jakomäen hiekkakuopan lampea viime syksynä. Kuva Iiro Ormio
Ponu on poissa
12.1.1946 – 6.9.2023
Siimeksestä puron varteen
harsokorento parrassaan
Tähän jään, menkää te!
Puro jatkaa kulkuaan
Mosan tunnetuimpiin hahmoihin kuulunut Ponu eli Hannu Ormio ehti ensin töidensä ohella ja sitten eläkkeelle jäätyään synnyttää yksin ja yhdessä muiden mosalaisten ja etenkin vaimonsa Errun eli Eiran kanssa Tapanilaan lukuisia yhteisöllisiä tapahtumia ja tekoja. Niihin kuuluvat muun muassa Mosa Herää, Kaamosiltamat, Merkkaripuiston veneet, MaTaPuPu-lehmus torin laitaan, Klapitalkoot, Mosanurkka torille, ilmoitustaulut alakoululle ja Stebupuistoon, Luonnonkukkienpäivän kävely sekä erilaiset kädentaitokurssit.
Hyvät ideat saivat aina oitis Ponusta toteuttajan. MaTaPuPu-lehden syntymäpäivän kunniaksi Tapanila-Seura päätti pystyttää puun ja Ponu oli kuskaamassa yön pimeydestä nimikkolehmusta torin varteen istutettavaksi. Nykyään puuta koristavat talvikaudella valoköynnökset. Ja kun Tapanilan Elävä adventtikalenteri synnytettiin ja keksittiin ”Loistava Liiketie” -luukku osaksi sitä, halusi Ponu laittaa pihalleen elävän tulen ja kutsui mosalaisia ja muualtakin tulevia tuttuja nuotion äärelle makkaraa paistamaan ja glögiä juomaan.
Klapitalkoissa torille tuotuja puunrunkoja saivat halukkaat pilkkoa Ponun toiveesta vain käsivoimin ja aina piti tehdä puita myös ikääntyneille mosalaisille toimitettavaksi.
Kylätilan hankinnan yhteydessä Ponu otti kontolleen vanhan koulun ikkunoiden kunnostuksen. Nyt Kylätilan pihalta löytyy Ponun kunniaksi istutettu männikkö. Mies oli monessa mukana, mutta ei pitänyt ääntä tekemisistään, tai halunnut kunniaa tahi kiitosta.
-Ponu oli vaatimaton ja avulias. Kun minä tein Tapanila-Albumeita tai Tapanilan Tuuli -lehtiä, hoiti Ponu oikolukemisen. Kun keksin koronavuonna kyläläisten iloksi Kevätsalon Tapanilan torille, rakensi Ponu senkin pyytämättä. Harva näistä kaikista teoista tiesikään, kertoo Erru Ormio.
Biologi Hannu Ormio teki uransa luonnonsuojelun parissa Metsähallituksessa. Hän oli perustamassa lukuisia kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita tehden niille hoito- ja käyttösuunnitelmat. Muutama vuosi sitten hän sai Metsähallitukselta joululahjaksi oman pienen nimikkoluonnonsuojelualueen Sipoosta.
Luonto, nilviäiset ja muut hyönteiset olivat hänelle rakas harrastus. Ponua oli harmittanut, kun nilviäisistä ei löytynyt kunnon kirjaa eikä lajimääritysopasta ja niinpä hän ryhtyi puuhaamaan opusta nilviäistyöryhmän kanssa.
-Ponun laboratorion kaapeissa oli montakymmentätuhatta niviäistä, perhosta, kotiloa, sudenkorentoa ja simpukkaa. Nyt kokoelma on Luonnontieteellisessä Keskusmuseossa omana kokoelmanaan ja joku päivä hakevat sinne vielä ison mikroskoopin, kymmenet luontokirjat ja erikieliset lajimäärityskirjat. Ponu löysi ihan uusiakin nilviäislajeja Suomesta, mutta ei halunnut nimetä niitä itsensä mukaan.
Hannu Ormio oli mukana lukusissa tieteellisissä yhdistyksissä ja asiantuntijana monissa työryhmissä.
Vanhojen partiokavereiden luontoneuvokseksi nimeämän Hannun siunaus pidettiin perhepiirissä. Viime viikonloppuna Ponun muistoretkelle Nuuksion kansallispuistossa osallistui yli 100 ystävää.
Alun muistoruno on Hannun tyttären Vapun kirjoittama.
Teija Loponen
Edellinen artikkeliMPS ottelee noususta!
Seuraava artikkeliMPS:n nousu tyssääntyi, kaikilla kelpo kausi