Kaupunginvaltuuston päätös tutkia Vanhankaupunginkosken padon purkamista on edennyt.
Kaupungin teettämässä esiselvityksessä todetaan, että purkaminen voi onnistua, jos Vantaanjokeen rakennetaan yksi tai useampi pohjakynnys.
Purkamisen vaikutuksia kulttuuriympäristöön selvitetään vielä. Esiselvityksessä tehtiin laskelmia sekä Vanhankaupunginkosken padon purkamisen teknisestä toteutettavuudesta ja kustannuksista. Selvitysalueeseen kuuluu Vanhankaupunginkoski ja sen yläpuolinen osuus Vantaanjoesta Ruutinkoskelle saakka sekä Keravanjoessa Kirkonkylänkoskelle saakka.
Purkamisen vaikutuksia kulttuuriympäristöön selvitetään vielä. Esiselvityksessä tehtiin laskelmia sekä Vanhankaupunginkosken padon purkamisen teknisestä toteutettavuudesta ja kustannuksista. Selvitysalueeseen kuuluu Vanhankaupunginkoski ja sen yläpuolinen osuus Vantaanjoesta Ruutinkoskelle saakka sekä Keravanjoessa Kirkonkylänkoskelle saakka.
Selvityksen mukaan vuonna 1873 valmistunut Vanhankaupunginkosken pato on holvipato. Sen purkamisella olisi heijastevaikutuksia, sillä padon kiviladonta on tehty niin, että kivet tukeutuvat toisiinsa ja tästä syystä patoa ei ole mahdollista purkaa vain osittain. Padon purkaminen kokonaan johtaisi Vantaanjoen vedenpinnan laskuun. Vaikutusta voitaisiin kuitenkin hillitä rakentamalla Vantaanjokeen uusia koskimaisia pohjakynnyksiä, jotka ovat kaloille nousukelpoisia.
Esiselvityksessä on löytynyt kaksi alustavaa vaihtoehtoa padon turvalliselle purkamiselle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa pato purettaisiin kokonaan ja Kuninkaankartanonsaaren pohjoispäätyyn rakennettaisiin koskimainen pohjakynnys. Sen eteläpuolinen alue muotoiltaisiin koskeksi. Toisessa vaihtoehdossa myös patoalueen pohjoispuolelle rakennettaisiin kaksi pohjakynnystä. Meritaimenen, ankeriaan ja vaellussiian nousumahdollisuudet Vantaanjokeen paranisivat kummassakin vaihtoehdossa. Kaikissa tutkituissa purkamisvaihtoehdoissa kalojen nousun helpottaminen vaatii koskialueen uudelleenrakentamisen vesi- ja maisemarakentamisen keinoin.
Huomattavia riskejä olisi tiedossa, jos pato päätettäisiin purkaa ilman pohjakynnysrakentamista. Vantaanjoen pinta laskisi tässä vaihtoehdossa eniten, lähes 10 kilometrin matkalta. Vedenpinnan lasku taas vaikuttaisi pahimmillaan ranta-alueiden maaperän vakauteen niin, että alueen sillat, rakennukset ja muut rakenteet olisivat vaarassa vaurioitua.
Vanhankaupunginkosken pato sijaitsee joen länsihaarassa. Jatkosuunnittelussa on tarkasteltava tarkemmin purkamisen vaikutusta myös itähaaraan, jonka kunnostamiseksi on laadittu suunnitelma. Sen toteuttaminen odottaa ratkaisua padon mahdollisesta purkamisesta, sillä itä- ja länsihaaran virtaama ja vedenkorkeus vaikuttavat toinen toisiinsa.
Teija Loponen