Koillisesta riittää kerrottavaa

Entisinä aikoina jouluksi valmistui Malmin Kuvalehti, nyt on jo toisen kerran peräkkäin saatu luettavaksi MaTaPuPu-albumi. Kotiseutuneuvos Heimo Laaksonen on joukkonsa kanssa koonnut toistakymmentä mielenkiintoista kirjoitusta koillisesta Helsingistä.
Julkaisun avaa pääkirjoituksen jälkeen toimituskunnan jäsen Mariitta Hämäläinen ansiokkaalla tutkimuk-sella aihepiiristä, joka on tunnettu maanlaajuisesti: ”Malmin mustalaiset jäivät kansakunnan muistiin”. Useimmille on jäänyt tietymättömiin syy, jonka seurauksena muun muassa Malmin ja Tapanilan seuduille muodostui niin vahva romaniyhdyskunta. Se oli osaltaan seurausta sotienjälkeisestä asutustoiminnasta. Hämäläinen kuvaa havainnollisesti, lähdeaineistoon tukeutuen, millaisiin vaatimattomiin, ellei suorastaan kelvottomiin asuintiloihin romaneja sijoitettiin.
Mariitta Hämäläisen toinen laajahko artikkeli palauttaa mieleen Malmin kaupallisen keskikoulun ja Malmin kauppaopiston vaiheet. Alkukipinän näkyy antaneen pukinmäkeläinen tehtailija K. A. Weiste. Kaupallinen keskikoulu aloitti vuonna 1945 toimintansa kaksiluokkaisena. Siitä käynnistyi monipolvinen koulutuksen kehityskulku, jonka yhdeksi päätepisteeksi muodostui lopulta Malmin lukion lopettaminen 2000-luvun alussa. Toista päätepistettä ei olekaan, sillä kauppaopiston henki ja toiminta jatkuu edelleen Hietakummuntiellä Helmi Liiketalousopistona. Kouluasioista kirjoittavat myös muistikuviaan Hannu Mäkeläinen ja Taina Vickholm.
Jukka Mäkeläinen kuvaa kirjoituksessaan, kuinka Malmin Palloseuran kotikentäksi on vakiintunut Mosan nurmikenttä. Hän muistelee myös rippikouluaan Tiilikanojalla. Samasta, Malmin seudun nuorten rippikouluna parinkymmenen vuoden ajan palvelleesta paikasta, kirjoittaa myös Esa Järvinen. Jutun aikajänne ja paikan tausta ulottuu yllättäen jopa 1880-luvulle.
Hannu Salovaara jatkaa albumissa siitä, mihin vuosi sitten jäi. Silloin suunniteltu 1740-luvun Hattujen sotaan liittyvä taistelunäytös jäi toteutumatta. Nyt hän kuvaa lyhyesti sodan kulkua ja sitä muistellutta yleisötilaisuutta Pukinmäessä kristillisellä koululla. Hänen toinen artikkelinsa kertoo Kapteenskanmäen kiinnostavasta hahmosta, valtioneuvoksetar Manjefa Multanovskajasta. Mukana on ennen näkemättömiä kuviakin.
Päätoimittajana Heimo Laaksonen on urakoinut monia tekstejä. Jäätelönystävien iloksi kuvataan laajasti Magin jäätelösuvun vaiheita, niin historiaa kuin nykypolven toimintaakin. Tapanilalaissyntyinen Aino Sarola oli maailmankuulun kommunistin O. W. Kuusisen puoliso vuodesta 1922 alkaen. Laaksonen kuvaa Sarolan värikkäisiin muistelmiin tukeutuen mm. kansainvälistä vakoilua ja Stalinin vankileirejä.
Aleksi Kiven hieman arvoitukselliset vaiheet kesällä 1870 Tapanilassa ovat myös Laaksosen laajahkon tekstin aiheena. Hauskaa, että hän on hyödyntänyt osin samoja lähteitä, joita itsekin käytin perusteelli-semmassa ja lähdeluettelolla varustetussa artikkelissani Helsingin pitäjän vuosikirjassa 2018. Arvoitus eli ampumisen syy ei nytkään ratkea. Anders Franzenin virka-asuntoa mainitaan tekstissä torpaksi. Hän ei ollut kenenkään torppari, vaan valtiolla töissä, ratavartija.
Tapanilan kadunnimet viestivät yhä kirjailijan henkeä, kertoo esimerkein päätoimittaja Laaksonen. Hän nostaa myös esiin mielenkiintoisen yhteyden kirjailija Kiven ja Erätien nimen välillä. Tapanilan urheilu-keskuksesta on myös aika uskomaton, Erän puuhamiehen Leo Jokelan kertoma juttu: norsua yritettiin tunkea kerran vetonaulaksi yleisötilaisuuteen. Ei mahtunut, eikä olisi ehkä lattiakaan kestänyt.
Elämänmakuisia, sujuvasti eteneviä tarinoita on paljon, monelta koillisen suunnalta. Ensio Aallon piirroskuvitus täydentää valokuvien kertomaa. Lukija arvaa, etteivät jutut tähän lopu.
Tero Tuomisto kirjoittaja on Pukinmäki-seuran sihteeri