Helsingissä on kymmeniä viljelyspalsta-alueita ympäri kaupunkia, Koillisessa niistä sijaitsee 11. Tuhatkunta helsinkiläistä jonottaa saadakseen oman viljelyspalstan.
Viljelyspalsta-alueet on vuokrattu kaupunginosa- tai palstaviljelijäyhdistysten hoitoon, jotka vuokraavat yksittäisiä, yleensä aarin kokoisia palstoja helsinkiläisille.
Viljelyspalstat ovat tällä hetkellä varsin suosittuja, vuoden 2022 viljelykauden alussa jonossa esimerkiksi Fallkullaan oli noin 60 henkilöä. Viikissä jonossa on ollut jopa parisataa henkeä. Hyötykasviyhdistyksen Helsingissä hallinnoimille seitsemälle alueelle on tällä hetkellä 650 ihmistä jonossa. Ikähaitari on laaja, lapsiperheistä senioreihin.
– Aiemmin kyselyjä vapaista palstoista tuli lähinnä keväisin ja jonkin verran alkukesästä, mutta viime vuosina kyselyitä on tullut läpi vuoden. Fallkullassa oli useita vuosia lyhyt jono ja silloin mietittiin, mistä vapautuville palstoille saadaan viljelijät. Silloin palstan saattoi saada samana vuonna kuin oli tullut jonoon.
– Koronavuodet lisäsivät selvästi innokkuutta viljelyyn.
– Kolmisen vuotta on ollut se tilanne, että olemme ilmoittaneet jonottamiseen kuluvan muutama vuosi. Viimeiseen puoleentoista vuoteen emme ole edes arvioineet, missä ajassa palstan voisi saada. Tänä vuonna suurin osa palstoista jaettiin 2-21/2 vuotta jonossa olleille, kertoo Fallkullan palstaviljelijät ry:n puheenjohtaja Anne Aaltonen.
– Ohikulkijat kyselevät välillä, miten palstan voisi saada. Monille tulee kuitenkin yllätyksenä se, kuinka paljon palstan hoitaminen vaatii töitä. Viljelyä ei voi ”harrastaa” käymällä palstalla parina tuntina viikossa. Varsinkin alkukesästä palstalla pitää käydä päivittäin kastelemassa. Kevättyöt vaativat oman aikansa, jotta palstan saa viljelykuntoon ja kesällä täytyy kitkeä rikkaruohoja. Joskus palstasta luovutaan jo vuoden kuluttua, kun todetaan, että se vaatii liikaa aikaa. Toisaalta meillä jotkut ovat viljelleet palstaansa jo lähes 30 vuotta, tietää Anne Aaltonen kertoa.
Helsingin kaupungilla ei organisaatiouudistuksen jälkeen enää ole varsinaista henkilöä hoitamaan viljelyspalsta-asioita, vaan niitä hoidetaan oman toimen ohella.
– Viljelyspalstojen hallinnointi on annettu eri yhdistyksille ja esimerkiksi Hyötykasviyhdistys on meille tärkeä kumppani. Vuokraamisen lisäksi se myös kouluttaa vuokralaisia ja heillä on palstat jaettu puoliksi, puolen aarin kokoisiksi. Sitä suosittelisimme muillekin viljelyspalstoja eteenpäin vuokraaville yhdistyksille, sillä palstoista on huutava pula. Korona-aikana niiden suosio kasvoi niin, että jonossa on satoja, ellei peräti tuhatkunta ihmistä, kertoo tonttiasiamies Maria Mannisto.
Kaupungilta suositellaan, että ulkopaikkakuntalaisille palstoja ei enää vuokrattaisi, koska ne on tarkoitettu nimenomaan helsinkiläisille.
Uusia viljelyspalsta-alueita on kaavoitettu neljä valtuuston tekemällä päätöksellä, mutta kaupungilta ei tahdo löytyä tahoa, jolle niiden toteutus suoranaisesti kuuluisi.
– Viljelyspalstat ovat kuitenkin äärettömän tärkeitä, sillä niillä kasvatettavat kukat ovat elintärkeitä kaupungin hyönteiskannalle, muistuttaa Mannisto.
Kuvassa näkyvä verkkoaita on kaneja ja metsäkauriita varten. Kuva Teija Loponen
Ilkivalta on valitettavan tavallista viljelyspalstoilla. Esimerkiksi Puistolan Nummisuutarinpuistossa on työkaluja viety, paikkoja rikottu ja satoa sekä tallattu, että varastettu. Satovarkauksia tapahtuu, kun perunat, marjat ja kasvikset alkavat kypsyä.
– Joskus aiemmin väännettiin vesihanoja rikki ja jätettiin hanoja auki. Viime vuosina on tavallisempaa ollut työkalulaatikkojen rikkominen ja tavaroiden heittely jonnekin. Satoa on kiskottu maasta ja myös varastettu. Tilanteen mukaan otamme vartioinnin käyttöön, saamme sen pyörimään nopeastikin. Tänäkin kesänä hyvissä ajoin ennen satokauden alkua muutama viljelijä on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi vartiointihommiin, kertoo Anne Aaltonen Fallkullan tilanteesta.
Hyötykasviyhdistyksestä kerrotaan, että koska viljelyspalstat ovat kaupungin yleisillä virkistysalueilla, ei niillä erityisvalvontaa ole.
– Monesti häiriöt liittyvät koulujen alkuun tai päättymiseen. Korona-aikana viljelijät olivat palstoillaan enemmän ja myöhempään ja silloin ilkivaltaakin esiintyi vähemmän.
Helppo keino olisi aidata ja lukita yöksi viljelyspalsta-alueet, mutta se maksaisi paljon.
– Viljelyspalstojen aitaamiseen kaupungilla ei valitettavasti ole määrärahoja, toteaa viheralueiden kunnossapidosta vastaava tiimipäällikkö Mona Kalpala.
Rouva Malmgren on harrastanut palstaviljelyä jo reilut 15 vuotta.
– Olen lapsesta asti tykännyt olla sormet mullassa ja into sadon saamiseen on vain kasvanut. Kerran kävelin viljelyspalstoilla ihailemassa mitä kaikkea siellä kasvaakaan ja päätin, että minä haluan myös päästä viljelemään. Jonkin aikaa sain odotella vapautuvaa palstaa, hän kertoo.
Viljelyspalstalla työskentely on Malmgrenille suorastaan henkireikä.
– Näin hellekesinä kastelua tarvitaan paljon ja se vie aikaa.
Omalla aarin tontilla viljeltävät tuotteet ovat pysyneet aika samoina, on kasviksia, marjoja ja kukkasia.
– Aika omavaraisia ollaan ja riittää täältä jaettavaksikin naapureille ja ystäville. Mutta sitä en ymmärrä, että joku kehtaa varastaa toisen kasvattamia perunoita ja kasviksia. Tulisi reilusti pyytämään, niin kyllä antaisin, Malmgren toteaa.
Teija Loponen
