Viime päivinä on saatu lunta enemmän kuin tarpeeksi. Viikonlopun Valtteri-myrskyn jälkeen peitti lumihanki kaiken, mitä ulkona oli. Lumen poistoa on riittänyt roppakaupalla pihoilta ja kaduilta. Aurauskalustoa kaiken sataneen lumen poistamiseen ei etenkään maanantaiaamulle riittävästi löytynyt, joten aamun työmatkaliikenne oli takkuisaa. Tosin monelle ongelmia tuotti jo auton esiin kaivaminen tai asuintalon pihasta pois pääseminen. Jalankulkijoilla ei paikoin ollut yhtään sen helpompaa, melkoisten vallien yli piti monissa kohdin loikkia. Lumenpoiston tärkeysjärjestys on, että ensin aurataan pääväylät, joukkoliikennekadut ja tärkeimmät jalankulku- ja pyöräilyreitit. Asuntokaduilla saattaa aurausta joutua odottamaan seuraavaan päivään.
Onneksi ihan näin lumisia talvia ei meillä Helsingissä läheskään joka vuosi ole. Silloin kun lunta on, siitä nauttivat etenkin lapset. Lehdellämme on jälleen käynnissä lumiukkokisa, johon voi lähettää valokuvia lumiukoista tai muista lumihahmoista. Myös hiihtäjille riittää nyt lunta, mutta latuja ei myrskyn jälkeen ollut. Umpihangessa saivat hiihtämään mielivät pari päivää puskea eteenpäin ainakin paikoitellen. Se ei näyttänyt kaikkia suinkaan haittaavan. Liukkaus sen sijaan on kiusannut moniakin ja se näkyy myös sairaaloiden päivystyksissä. Kaupungilta voi tilata maksuttoman varoitustekstiviestin liukkaudesta, silloin ainakin osaa asiaan varautua.
Lauantaina liput hulmuavat saloissa Runebergin kunniaksi.
Ihan pian, lauantaina, koittaa kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin päivä. Hänet tunnetaan nimenomaan runoilijana, mutta Runeberg oli myös opettaja, toimittaja ja pappi sekä professori. Runebergin tuotantoa ovat niin Vänrikki Stoolin tarinat kuin Maamme-laulukin. Runeberg sai kuolemansa jälkeen useita kunnianosoituksia, joista yhtenä hänen kotinsa muutettiin Suomen ensimmäiseksi kotimuseoksi. Runeberg on myös antanut nimensä herkulliselle Runebergin tortulle, jota tammi-helmikuussa myydään monenlaisina versioina. Lauantaina liput hulmuavat saloissa Runebergin kunniaksi.