Epätietoisuus on sana, joka kuvaa todella hyvin tätä aikaa. Epätietoisuutta koetaan niin nykyhetkestä kuin tulevaisuudesta. Nykyhetken ongelmat tuottaa tiedotus, josta ei aina tiedä, koskeeko se juuri tätä hetkeä vai vastaa tulevaa. Näin on nimenomaan koronatiedotteiden kohdalla, joita seurataan ahkerasti television ja radion uutisista. Uutisissa kerrottujen rajoitteiden voimaanastuminen ei tapahdu samalla hetkellä kuin ne kerrotaan. Ne saattavat toteutua ehkä viikon päästä, eikä silloinkaan koko maassa. Tämä aiheuttaa suurta epätietoisuutta. Helsinki ja pääkaupunkiseutu tiedottavat kyllä verkkosivuilla voimassa olevista rajoituksista, mutta kaikki eivät niitä osaa tai kykene käydä sieltä lukemassa.
Meiltä Lähitiedon toimituksesta kysellään varsin monenlaisia asioita.
Etenkin iäkkäämpien kokemasta digitaalisen tiedottamisen jalkoihin jäämisestä olemme saaneet toimitukseen useita yhteydenottoja.
Meiltä Lähitiedon toimituksesta kyselläänkin varsin monenlaisia asioita. Tuoreimmat kyselyt liittyvät aukioloaikoihin ja palveluihin. Meiltä on kysytty pääseekö nyt korona-aikana terveysasemalle esimerkiksi diabeteslääkärin vuositarkastukseen, ja voivatko iäkkäät vain mennä koronarokotuspisteeseen, kun puhelimella ei tahdo sinne saada yhteyttä. Sitäkin on tarkisteltu, saako kaveria käydä katsomassa vanhustentalossa tai sairaalassa. Monelle on myös epäselvää se, voiko isovanhempi viedä lapsen harrastuspisteeseen sisään ja järjestääkö seurakunta nyt mitään tapahtumia vai ei.
Tiedon jakaminen kuului entisaikaan pappien ja opettajien tehtäviin. Suomen kirjakielen pohjan luoja Mikael Agricola halusi opettaa kansan lukemaan. Enää ei kuitenkaan pelkkä lukutaito auta, eikä riitä, vaan tietoa pitää osata etsiä. Koululaisille tiedon hankintaa opetetaan, mutta iäkkäämmille se voi olla varsin haasteellista. Kuka saa tehdä ja mitä on nyt varsin jokapäiväinen ongelma, kun suositukset ja määräykset muuttuvat jatkuvasti.