Siltamäen palvelutalon toiminta päättyy nyt marraskuussa, asukkaat muuttivat maanantaina pääosin Kustaankartanoon. Siltamäen vanhan, elokuviinkin päässeen palvelukodin historia alkaa niinkin kaukaa kuin vuodesta 1889.
Siltamäen palvelutalon toiminta Siltamäessä päättyi käytännössä 22. marraskuuta, jolloin asukkaat ja henkilökunta siirtyivät pääosin Kustaankartanon A-talon kolmeen kerrokseen. Syynä muuttoon oli se, että palvelutalon tilojen ei katsota enää soveltuvan parhaalla mahdollisella tavalla tehostetun palveluasumisen tarpeisiin.
-Tilat ovat huonossa kunnossa ja osa rakennuksista on suojeltuja, joten tilojen korjaaminen juuri meidän tarpeisiimme sopivaksi ei tässä tapauksessa ole mahdollista. Vaikka yksi rakennus on uusi ja täysin käyttökelpoinen, olisi tuo 20-asukkaan yksikkö liian pieni kannattavasti pyöritettäväksi. Siksi sosiaali- ja terveystoimi on päättänyt luopua tiloista kokonaan, Kustaankartanon seniorikeskuksen johtaja Tarja Sainio kertoo.
Kaikkiaan Siltamäessä oli 49 asukaspaikkaa pääosin mielenterveys- ja päihdeasiakkaille.
Palvelutalon yhteydessä on toiminut eläkeläisille avoin puutyösali ja kudontatilat. Niiden kohtalo on muiden rakennusten lailla vielä avoin, mutta ainakin toistaiseksi toiminta saa niissä jatkua.
Helsingin maalaiskunta, joka kattoi nykyisen Vantaan ja suurimman osan Helsingin nykyistä aluetta oli päättänyt muuttaa radikaalisti omaa köyhäinhoitojärjestelmäänsä. Ruotujärjestelmän aika oli ohi ja köyhäinhoitosäädökset olivat muuttuneet. Uusi köyhäintalo päätettiin rakentaa Helsingin pitäjään Siltamäkeen.
Taloon koottiin ne köyhät, raajarikkoiset, orvot, mielisairaat ja vanhukset, jotka olivat kunnan vastuulla ja tarvitsivat laitosmuotoista hoitoa. Ajatuksena oli koota yhteen huollettavat ja teettää heillä osa laitoksen töistä, jotta köyhäinhoidon menoja saatiin supistettua.
Talon yhteyteen rakennettiin navetta ja leipurintupa sekä erilaisia ulkorakennuksia. Karja- ja maatalous antoivat paljon työmahdollisuuksia huollettaville ja tasapainottivat laitoksen taloutta vähentäen samalla kunnan köyhäinhoitomenoja. Lampaita Siltamäessä kerittiin ainakin vielä 1980-luvulla.
1920-luvulla kunnalliskoti, lastenkoti ja mielisairasosasto saivat rinnalleen myös työlaitoksen muutamaksi vuodeksi.
Siltamäen palvelukoti on monille tuttu myös Suomi-Filmin tuottamasta Edwin Laineen OPRI -elokuvasta vuodelta 1954. Elokuvan hauskoihin kohtauksiin kuului muun muassa huru-ukkojen liukuminen pyörätuoleilla alas navetan ylisiltä.
Laitoksen toiminta päättyi vasta vuonna 1980 ja muutaman hoitokoti- ja asuntolavuoden jälkeen Helsingin sosiaalivirasto aloitti tiloissa huoltokotitoiminnan eläkeläisalkoholisteille vuonna 1985.
Laitoksen 31 vuoden aikana toimintaan on kuulunut huoltokoti eläkeläisille sekä tukikoti työikäisille miehille, naisille sekä kriisiasumispaikkoja pariskunnalle.
Vuonna 1994 tukikotitoiminnot lakkautettiin ja kaikki asukaspaikat otettiin eläkeläisten käyttöön. Vuoden 1998 alusta Siltamäen palvelukoti siirtyi hallinnollisesti päihdeasiaintoimistosta erityissosiaalitoimistoon ja 2013 Siltamäen palvelutalo siirtyi hallinnollisesti Kustaankartanon monipuolisen palvelukeskuksen yhteyteen.
Teija Loponen
