Naiset maailman tuulessa on Marian suvun selviytymistarina

Anita Näslindh-Ylispangar
-Koen suurta empatiaa sukuni naisia ja heidän selviytymistarinoitaan kohtaan. Oli suuri iloa saada eläytyä heidän elämäänsä tätä kirjaa kirjoittaessani, toteaa Anita Näslindh-Ylispangar. Kuva Teija Loponen

Monesta suvusta löytyy varsin mielenkiintoisia tarinoita, jos esivanhempien taustoja lähtee tutkimaan. Näin on myös Anita Näslindh-Ylispangarilla, joka päätti työstää äitinsä suvun sitkeistä naisista kirjan.

Pihlajistossa asuva Anita Näslindh-Ylispangarin edellinen teos Juna 69 kertoi hänen isoisänsä suvun traagista tarinaa, jossa sotalapsia kuljettanut juna numero 69 törmäsi Iittalassa vastaan tulleeseen junaan. Turmassa kuoli 31 henkilöä, joista 15 oli Ruotsiin matkalla olleita sotalapsia. Myös isoisä menehtyi, tuolloin 32-vuotiaana.

Anitan vanhempien historiat limittyvät toisiinsa, sillä he asuivat seinänaapureina Kalliossa ja ryhtyivät jo 13-vuotiaana seurustelemaan. He elivät lopulta pitkän elämän onnellisina yhdessä.

Uutuuskirja kuitenkin lähtee liikkeelle 1800-luvun puolessavälissä syntyneestä pienestä mustalaistyttö Mariasta, josta tulee huutolaislapsi ja Viipurin lastenkodin asukki.  Maria saa kuitenkin hyvän kodin Uudenkirkon Talpolassa, jossa hän myöhemmin kohtaa miehensä Simeonin ja synnyttää kaksi tytärtä.

Eläväisestä Mariasta alkaa sukupolvien ketju, joka kokee historian myllerrykset Venäjän vallankumouksesta ja sisällissodasta Suomen itsenäistymiseen ja evakkomatkoihin.

Kirja sisältää lukuisia tarinoita suvun naisten elämästä. Yksi mukavimmista on kertomus siitä, kuinka Marian 17-vuotias tytär Amalia ihastuu siskoaan Eeviä kosimaan tulleeseen Juhoon ja tämän saatua Eeviltä rukkaset, tarjoutuu itse innoissaan Juholle morsiameksi.

Amalia synnyttää kymmenen lasta, joista kaksi menehtyy. Miehensä hän menettää yllättäen, kun hevonen potkaisee tätä päähän. Nuori leski opettaa lapsilleen Sanaa ja eräänä iltana lukiessa öljylamppu putoaa lattian oljille sytyttäen tuvan palamaan. Amalia ja lapset joutuvat muuttamaan talvipakkasessa navettaan, kunnes kylän miehet rakentavat heille uuden tuvan.

Myöhemmin Amalia ja hänen sukulaisensa muuttavat Kallioon, samaan asuntoon ja päättävät olla lähettämättä lapsiaan evakkoon Ruotsiin. Elämä ei ole helppoa vieläkään, sillä kotirintaman naiset saavat paiskia tosissaan töitä.

-Arabian tehtaalla raskaana olleet naiset kantoivat tiiliä, mummoni muiden mukana. Minua kiehtoo tuo naisten sinnikkyys, jota yhteisöllisyys kannatteli. Siskot ovat aina auttaneet toisiaan. Myös uskonnolla on aina ollut iso merkitys heidän jaksamisessaan. Ja sellainenkin pieni hauska yksityiskohta nousi esiin, että viiden sukupolven ajan suorassa alenevassa polvessa naiset synnyttivät lapsen 25-vuotiaina, minäkin, kertoo Anita.

Naiset maailman tuulissa -kirjassa korostuvat yhteisöllisyys, elämänilo ja aito välittäminen, jotka vievät suvun naisia eteenpäin vaikeissakin paikoissa. Yhteisenä tekijänä kaikilla sukupolvilla on sinnikkyys ja luottamus siihen, että kaikesta selvitään, kun on aina selvitty. Kun on aikansa surtu, on aika päästää ilon pirskahtelut taas valloilleen.

-Mummoni oli ihana ihminen, aina valmis juttelemaan ja kuuntelemaan, hänen tarinoitaan kirjoitin vuosien varrella ylös ja ne ovat minulla tässä sukututkimuksen, kirjallisuuden ja muiden haastatteluiden ohella lähteenä. Mummoni talossa Pakilassa oli usein mustalaisia pihamaalla, mummo koki heidät Maria-mummonsa sukulaisiksi ja siten aina tervetulleiksi. Minusta siellä oli ihana käydä ja kokeilla rouvien muhkeita sormuksia sormiini ja hypistellä heidän korujaan.

-Toivoisin, että ihmiset tutkisivat sukujuuriaan ja olisivat niistä ylpeitä aivan kuin mummonikin oli.

Anita asui itsekin lapsuutensa Kalliossa, josta ulkovessatalosta oli upeaa muuttaa Pihlajamäen uuteen lähiöön. Siellä oli ikioma sisävessa jokaisessa asunnossa. Välillä Anita asui Siltamäessä ja Malmilla, nyt jälleen Pihlajistossa.

-Kirjan kannessa kuvataan lempirunoni Aale Tynnin Kaarisilta, joka johtaa Uudelta kirkolta Kallioon ja Pihlajamäkeen. Näistä kaikista kaupunginosista on kirjassa myös tarinoita.

Anita Näslindh-Ylispangarin teos on sekoitus faktaa ja fiktiota. Kirjasta löytyy osio, jossa kerrotaan, ketkä henkilöt ovat aitoja, ketkä osin keksittyjä tai keiden nimi on muutettu.

-Monia asioita ei ole voinut tarkistaa mistään arkistoista, ne perustuvat mummoni puheista tekemiini muistiinpanoihin. Ei tämän ole tarkoituskaan olla historian kirja, vaan suvun tarina.

Kirja julkistettiin jo elokuun puolivälissä, sen julkaisutilaisuus pidetään Oodissa lokakuun 12. päivä.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliPuma-Volleyn M1 miesten lentopallon 2-sarjaan
Seuraava artikkeliLeikkipuisto Linnunradan navettapalo yhdisti asukkaat