Malmilainen Raimo Mattila, 71, on yrittänyt ilmoittaa viranomaisille väkivaltaisesta nuorisoporukasta, mutta kukaan ei ota ilmoitusta vastaan. – Olen nyt kaksi päivää yrittänyt saada yhteyttä sekä alueen kouluihin että nuorisopoliisiin, mutta en saa ketään kiinni eikä kukaan soita takaisin.
Raimo Mattila joutui ilkivaltaisten nuorten hampaisiin viime viikon tiistaina kotipiirissään Siemenkujalla. Hän oli kotonaan syömässä noin neljän aikaan, kun aivan yllättäen ikkunaan iskeytyi kiviä. Mattila meni parvekkeelleen katsomaan ja näki ulkona nuorisojoukon, josta esiteltiin hänelle takalistoa.
– Päätin mennä pihalle selvittämään asiaa. Siellä oli 7-8 lasta, olisivatko vielä yläasteellakaan. Yksi noin 160 senttimetrinen pikkuipana alkoi uhota minulle, että hän ei pelkää mitään, Mattila kuvailee.
Tämä joukon älyvapaimmasta päästä ollut poika alkoi heilutella kädessään olevaa kivenmurikkaa uhmakkaasti kohti Mattilaa.
– Hän oli aika sekopäinen. Kysyin, että oletko sä ihan hullu, kun se kivi hänen käsissään oli reippaan kokoinen.
Malmilaismiehen ajatukset laukkasivat nopeaa tahtia.
– Olen 170 senttimetriä ja 80 kiloa. Olen ihan vahva, tehnyt fyysistä työtä, enkä nättikään ole, mutta silti he alkoivat uhitella, hän ihmettelee.
Teki mieli napata pahimpiin uhoajiin kuulunut kivenheiluttaja kiinni, mutta eihän se nykyään käy. Sitten vielä yksi nuori, joka ei pidellyt kiveä, sormeili puhelintaan. Ehkä hän kuvaisi tarkoitushakuisesti videota.
Mattila päätti, että on paras palata kotiin.
Sitä ennen hän tivasi, että mistä lapset ovat, ja joku vastasi hätäisesti paria pahinta pukaria osoittaen, että Pukinmäestä.
– Heti kun lähdin, niin tunsin kuinka kova kivi iskeytyi selkääni ja lisää lensi perässä rappuun asti. Suojasin silmäni käsilläni ja pääsin kotiin.
Seuraavat kaksi päivää Mattila on yrittänyt monta kertaa saada yhteyttä Malmin peruskouluun kuuluvaan läheiseen Kotinummentien kouluun sekä Pukinmäen peruskouluun.
– Mutta puhelut menevät vain vastaajaan. Tai toisesta koulusta vastasi kerran joku, joka kertoi, ettei hänellä ole valtaa ottaa asiaa ja että rehtori tulee todennäköisesti ensi viikolla. Oliko puhelimessa sitten siivooja vai kuka?
Mattila on jättänyt vastaajaan viestejä, mutta kukaan ei soita takaisin.
– Mitä järkeä on pitää koulussa puhelinnumeroa, jos siellä on vain vastaaja sanomassa, että jätä viesti, hän ihmettelee.
Malmin koulun numeron hän löysi itse, Pukinmäen numeron hän sai Helsingin kaupungin vaihteesta.
– Kun kerroin tapauksesta, siellä oltiin vain ihmeissään.
Mattila ei huomannut soittaa hätäkeskukseen heti tuoreeltaan, mutta hän päätti ilmoittaa poliisille jälkikäteen.
– Tapasinkin yhden, kun kävin tuossa poliisitalossa. Eipä sieltäkään apua saanut. Poliisi myötäili vain, ettei nuoriin saa käydä kiinni.
– Sitten muistin lukemani artikkelin nuorisopoliisista, ja olen nyt yrittänyt tavoittaa häntä, mutta turhaan. Näköjään turpiinsa saa paljon helpommin kuin poliisia kiinni.
– En silti jätä asiaa tähän, vaan tämä selvitellään. Jos pääsisin kouluun katsomaan, tunnistaisin helposti ainakin kolme nuorta. Nyt mietin, että miten tässä nyt edetään. Saisiko lehdistö viranomaisiin liikettä? Olisi hyvä, että tämä tulisi julki, ettei asiaa painettaisi villaisella.
Mattilan mukaan häirikköporukka koostui kantasuomalaisista, somaleista ja mukana oli myös pari tyttöä.
– Olen tapahtumista aivan ällistynyt. Olen syntynyt vuonna -50, eikä tällainen olisi tullut nuoruudessani kuuloonkaan. Tuollaista tekevät lapset olisi kaivettu esiin. Isäni ja muut miehet olivat käyneet sodan. Joillakin sotaretkillä olleilla oli mennyt hermot. Meille lapsille oikein teroitettiin, että heitä ei mennä kiusaamaan.
Pirjo Pihlajamaa
