Räppi ei ole Pyhimyksen eli oikealta nimeltään Mikko Kuoppalan suurin kiinnostuksen kohde, vaikka toisin voisi luulla. Hän suhtautuu musiikkiin musiikkina ja tarina on genreä tärkeämpi. Varsinainen intohimo Kuoppalalla on vain kirjoittamista kohtaan.
Nuorempana Kuoppala kertoo tehneensä ystäviensä kanssa elokuvia ja kirjoitelleensa erilaisia juttuja. Ensimmäinen räppibiisi tehtiin vuonna 1999 ”ihan huvikseen”, ja tämä taiteenmuoto ikään kuin jäi päälle. Kuoppala sanoo bändin myös kiinnostaneen porukkaa konseptina.
Eminem oli ensimmäinen hahmo räpissä, josta Mikko Kuoppala tunnisti itsensä.
– Sekin on sellainen ”luuseri”, joka sitten päätti näyttää muille, ja siinä onnistuikin, hän kuvailee.
– Itsekin koen olevani ihan tavis. Snoop Dogg, jota kuuntelin paljon, oli minulle liian siisti, Kuoppala huomauttaa.
Mikko Kuoppala painottaa, että hän on aivan eri ihminen kuin Pyhimys tai muu henkilöhahmo, jona hän esiintyy. Biiseissä voi sanoa asioita, joita ei itse oikeasti sanoisi. Kuoppalaa kiehtoo myös ajatus siitä, etteivät kuuntelijat tiedä, mikä kaikki biiseissä on totta ja mikä taas täysin fiktiivistä, jolloin totuuden ja kuvitellun raja hälvenee. Kuoppala kertoo, että kyllästyy helposti, jos tekee biisejä samalla kaavalla. Niinpä hän pyrkii aina keksimään jonkin uuden tavan tai näkökulman, jolla lähteä tekemään tekstiä.
– Saman toistaminen ei motivoi tarpeeksi, ja aina haetaan jonkin uuden tyylin löytämistä, hän selittää. – Luotan vaistooni.
Kuoppala kertoo, että kenties toisin kuin monilla muilla, tunnetuksi tuleminen ja julkisuus ovat jopa auttaneet häntä olemaan oma itsensä. – Taiteilijana voi olla niin outo kuin itse haluaa, naurahtaa Kuoppala.
– Koska biisini ovat osittain fiktiivisiä, en varsinaisesti edes osaisi esittää niitä omana itsenäni.
Kuoppala huomauttaa myös, ettei tiedä, millaista elämä olisi ilman julkisuutta. Hän kertoo myös olevansa melko suorapuheinen.
– Välillä alalla olevat ihmiset huomauttavat jostain, että noin ei kannata sanoa tai tehdä. Jos kuitenkin toimii vastoin ohjetta niin yleensä kuulutetaan perään, että mitäs menit sanomaan sillä tavalla, kun asiasta sitten repäistään joku otsikko. Minua tämä ei varsinaisesti haittaa, lähipiiriäni ehkä enemmän, kertoo Kuoppala.
Mikko Kuoppala on mukana Vain elämää-ohjelmassa kahdella tuotantokaudella.
– Kun muut esittävät kappaleitasi, näet miten he ovat ne kokeneet. Tämä muuttaa sinua artistina ja jopa ihmisenä, Kuoppala selittää. Koska Kuoppala inspiroitui paljon edellisen mukanaolokerran jälkeen ja kirjoitti runsaasti musiikkia, hän halusi osallistua ohjelmaan tänäkin vuonna.
Voice of Finlandissa viime kaudella nähty Comeback Stage oli Kuoppalalle enemmän vain tapa työllistyä korona-aikana. Tv-ohjelmissa mukana olo ei Kuoppalan mukaan vie aikaa musiikin tekemiseltä, sillä tekstiä syntyy päässä koko ajan.
– Periaatteessa pystyn kirjoittamaan biisin vaikka kahdessakymmenessä minuutissa, joten se ei ole kovin aikaa vievää, sanoo Kuoppala.
– Haluan kehittyä jatkuvasti enkä olla mikään vanhentunut nuorisotähti, naurahtaa Kuoppala.
– On helpompaa, kun ei ole mitään varsinaista kohdeyleisöä eikä tarvitse olla tietyn ryhmän tai ikäluokan idoli.
Kuoppalan mukaan hänen täytyisi nyt siis suhteuttaa tekemisensä nelikymppiselle räpartistille sopivaksi.
– En osaa vielä sanoa, millainen urakehitys tästä syntyy, mutta mitään suojatyöpaikkaa en ainakaan ole hankkimassa. Olisi siistiä kehittyä ikään kuin suomiräpin J. Karjalaiseksi, Kuoppala kuvailee.
Maija Laukkanen
toimittajaharjoittelija