Kuntavaalit eivät menneet hyvin. Heikkoa oli sekä äänestysinnokkuus, että paikallisten ehdokkaiden äänestäminen. Koillis-Helsingillä on jatkossa entistä suurempi aliedustus Helsingin asioista päätettäessä. Olisi ollut äärettömän tärkeää, että asukkaat kannattaisivat niitä ehdokkaita, jotka näillä nurkilla asuvat ja Koillisen asioista ja asukkaista jotain tietävät ja seutua tuntevat. He suuremmalla todennäköisyydellä ajaisivat alueen etua erilaisia päätöksiä tehtäessä. Eivätkö asukkaat luottaneet tarjolla olleisiin ehdokkaisiin, vai puuttuuko luottamus siihen, että kaupunginvaltuutetuilla ylipäänsä olisi sananvaltaa kaupunkia koskevissa asioissa?
Hienoa on, että edes kuusi ehdokasta meni läpi. Heistä valtaosa onkin jo kokeneita konkareita, valtuustossa useita vuosia istuneita, tai peräti kansanedustajia. Hienoa on sekin, että valitut edustavat useampaa eri puoluetta ja kaupunginosaa. Näin Koillisesta välittyy laajempaa tietämystä niin valtuustoon kuin niihin jaostoihinkin, joihin he tulevat sijoittumaan. Päätöksentekoa kun tehdään monilla tasoilla ja kaikissa niissä on hyvä olla paikallistuntemusta mukana. Toivottavasti valtuutettumme käyttävät tehokkaasti ääntään Koillisen hyväksi.
Asukkaat tarvitsevat puolestapuhujia. Esimerkiksi poistettujen jalkapallomaalien saanti takaisin Lintupuistoon ei tahtonut vain asukkaiden esittämillä toiveilla edistyä. Siinä kuitenkin varsin pienestä asiasta on iloa suurelle määrälle ihmisiä ja etenkin lapsiperheille. Samoin Johtokiventiellä asukkaat ovat moneen otteeseen ottaneet kaupunkiin yhteyttä taloyhtiönsä pihan poikki menevästä kevyen liikenteen väylästä. On monia pieniä asioita, joihin asukkaat tarvitsevat tukea, jotta toivuttu tulos, tai edes vastaus kysymykseen saataisiin. Näissä niin oma paikallislehti kuin myös valtuutetut voivat olla apuna, yhteiseksi hyväksi.
Päätoimittaja Teija Loponen
