Pihlajamäen kirkon alakerrassa kokoontui ennen koronaa – ja pian taas uudelleen – sekalainen joukko ihmisiä. He edustavat eri kansallisuuksia, kulttuureja ja uskontoja, yhteisenä tekijänä on halu olla yhdessä ja tutustua uusiin ihmisiin.
-Nimeni on Morteza Mahmoudi ja pidän erittäin paljon tästä paikasta. Sen ilmapiiri on vapaa jännitteistä ja kahvilan järjestäjät erittäin lämpimiä, toivottavat kaikki tervetulleiksi avosylin. Löysin paljon ystäviä ja nautin tästä paikasta, kertoo viisi vuotta sitten Suomeen Afganistanista tullut mies. Hän kertoo myös olevansa Malmin seurakunnan jäsen.
-Tätä samaa olemme iloksemme saaneet kuulla muiltakin. Friendship Cafe koetaan turvalliseksi paikaksi tulla tutustumaan muihin ihmisiin taustoista riippumatta. Samaten moni kokee saavansa kahvilassa kaipaamaansa rentoa yhdessäoloa ja jutustelua muiden kanssa, tietää kertoo kahvilaidean lanseerannut, olotilaa työtoveriensa kanssa pyörittävä Minna-Sisko Mäkinen.
Mäkinen toteaa, että monikulttuurisuutta edistetään koko seurakunnassa, vaikka lisäksi siihen on nimetty muutamia työntekijöitä. Mäkinen itse on seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri.
Vuonna 2017 Malmin seurakunnassa ryhdyttiin kehittämään pitkäjänteisemmin kansainvälistä työtä, kun seurakuntaan luotiin oma kansainvälisen toiminnan linjaus. Pihlajamäen kirkolla on jo pitkään kokoontunut maahanmuuttajia esimerkiksi nyyttäritapahtumissa, lisäksi on järjestetty retkiä ja leirejä sekä kansainvälisiä messuja. Pihlajamäen kirkko koettiin luontevaksi paikaksi myös säännölliselle Friendship Cafe:lle, jonka idea on tarjota olohuonemainen tila vapaaseen yhdessäoloon ja jutusteluun.
-Näin seurakunnan työtekijänä on tottunut siihen, että aina on valmista ohjelmaa tarjolla, mutta kävijöiden toiveena on ollut nimenomaan vapaus vain olla ja jutella toisten kanssa tai vaikkapa pelailla. Alakerran tilat eivät sisustukseltaan ole kirkkomaiset, siksi sinne on helppo tulla myös muihin uskontokuntiin kuuluvien. Emme kuitenkaan piilottele sitä, että kyseessä on kirkko. Itsellänikin on usein siellä työpaita päällä. Seurakuntaahan me siellä edustamme, Minna-Sisko Mäkinen kertoo.
Mäkinen iloitsee erityisesti siitä, että omien kotimaidensa erilaisissa konflikteissa vastakkaisilla puolilla olevat ihmiset ovat Pihlajamäessä neutraalissa tilassa, jossa taustat voidaan unohtaa ja ihmiset kohdata toisensa ihmisinä, yksilöinä. Mukana on myös suomalaistaustaisia seurakuntalaisia, jotka haluavat olla osa kansainvälistyvää seurakuntaa.
Koronan suljettua kirkkojenkin tilat, on yhteyttä pidetty muilla keinoin ja esimerkiksi Teams-kokouksin. Moni kuitenkin on viestittänyt jo todella kaipaavansa taas kohtaamisiin pääsyä. Vapaamuotoisissa illoissa on yhdessäolo pääasia, mutta tarvittaessa annetaan myös neuvoja, keiden puoleen kääntyä erilaisissa ongelma-asioissa. Samaten halukkaille kerrotaan seurakunnan toiminnasta.
-Viime syksynä ennen kahvilailtaa oli myös suomen kielen alkeistunti, mutta senkään kotitehtäviä ei tehty kahvilassa, jossa vain oleskeltiin vapaasti, Mäkinen lisää.
Nurten Oguz, 36-vuotias kurdinainenTurkista, kertoo asuneensa Suomessa 12 vuotta.
-Valmistuin juuri tradenomiksi ja etsin töitä toimistoalalta. Malmin seurakuntaan löysin isäni kautta, joka oli tutustunut diakoniatyötekijä Helena Pietiseen 15 vuotta sitten. Tutustuin häneen itsekin ja olen kirkon kautta saanut paljon upeita ystäviä ja oppinut paljon Suomesta, sain myös vapaaehtoisen suomen kielen ja kulttuurin opettajan itselleni. Friendship Cafessa oli niin ihana tunnelma, että toin tänne myös äitini, tätini ja sisarukseni sekä ystäviäni ja kaikki ovat tykänneet tästä kovin. Tutustumme aina uusiin ihmisiin ja keskustelemme erilaisista asioista, moni myös oppii täällä hyvin suomea, kuvailee Nurten.
-Itse haluaisin rohkaista malmilaisia tutustumaan myös niihin muualta tulleisiin naapureihin. Monet kaipaavat suomalaista ystävää. Samalla voi itsekin oppia uutta toisesta kulttuurista, kannustaa Minna-Sisko Mäkinen.
Teija Loponen