Timo Laaninen jätti sunnuntaina haikeat jäähyväiset päivätyölleen Malmin seurakunnassa. Kolme vuotta sitten hänen työtiloikseen annettiin aseman seutu, kadut ja kuppilat.
Timo Laanisella ei alkuun ollut papin valkoista pantaa kaulallaan ja moni kysyikin häneltä oliko alkamassa Keskustapuolueen tilaisuus. Laanisen ura politiikassa teki hänet tunnetuksi, mutta opetti myös papille tärkeitä taitoja kohdata tuntematon ihminen.
-Malmin ostarilla, torikahvilassa ja Teboililla kokoontuu porukoita, joissa syntyi hyviä keskusteluja. Luottamuksen syntymisessä kesti kuukausia, mutta nyt kysellään, kai tulen vielä joskus käymään, Laaninen kertoo mielissään.
Työn tarkoituksena oli näkyä ja olla läsnä katukuvassa ja se onnistui, vaikka pandemia ehtikin viimeisen vuoden aikana vaikeuttaa ihmisten tapaamista.
-Sain tehtäväkseni vahvistaa kirkon läsnäoloa katukuvassa ja se onnistui. Malmin seurakunnan motto Älä pelkää on merkinnyt omalla kohdallani rohkaisua mennä sinne, missä ihmiset ovat. Kyky jalkautua kadulle ei ole minulle mikään syntymäominaisuus, vaan kokemuksen ja sitkeän opettelun mukana tuoma kyky mennä puhumaan ventovieraiden kanssa. Siinä poliittisesta urasta ja etenkin vaalityöstä on ollut paljon hyötyä. Tuntemattomien pariin meneminen on vaatinut uskallusta ja seurakunnan tunnuslause on tarkoittanut itselleni: Älä pelkää mennä ihmisten luo, älä pelkää lähteä liikkeelle. Kirkolla on hyvä sanoma, jonka kanssa pitää uskaltaa lähteä, hän toteaa.
Teboilpapin mentävän aukon Malmille jättävä Laaninen toivoo, että kirkko löytäisi tulevaisuudessa entistä paremmin myös miehet, ne ”karheimmatkin”.
-Suomi on täynnä huoltoasemia ja pubeja, joissa äijät kokoontuvat puhumaan keskenään maailman asioista. Niihin pitää mennä mukaan. Toinen tärkeä asia on tekeminen ja toiminta. Puhe miesten tarpeesta omille tiloille, mancaveille, ei ole pelkkää höpöpuhetta, Laaninen sanoo.
Hän on huolissaan siitä, että kirkon ovissa on jokin vika, miksi ne eivät helposti aukea miehille. Laaninen rohkaiseekin kollegojaan menemään sinne, missä ihmiset ovat.
Lähtöjumalanpalveluksessa soi sunnuntaina sama virsi 924, jonka Laaninen valitsi aikoinaan läksiäisiinsä puoluetoimistoon. ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa. Olen kahden maan kansalainen”, siinä lauletaan.
SR
