Anna Manner vietti lapsuutensa kesät veden äärellä, Päijänteellä, jossa he isän kanssa kalastelivat. Isä myös opetti Annalle kalan käsittelyä.
Äidiltä opittua on yhdessä kokkaaminen ja makuperinnön jättäminen.
Kaikilta sukulaisilta, tutuilta ja tuntemattomiltakin Anna on noukkinut talteen parhaita reseptejä, joita myös tästä veden äärellä -kirjasta löytyy.
Mosasta Mosambikiin ja Nampulasta Karibian kautta Thaimaaseen. Vuosien varrella tehdyiltä matkoilta on löytynyt monenlaisia uusia makuja ja mausteita, joita Anna Manner hyödyntää kokkauksissaan.
Erilaisia reseptejä löytyy Annan kotoa roppakaupalla ja nyt ne alkavat hiljalleen siirtyä kirjojen kansien sisään. Ensimmäisenä ilmestyi Annan keittiö veden äärellä, seuraavaksi on vuorossa Annan soppakeittiö ihan liemessä ja omaa vuoroaan odottavat vielä vihannekset ja grilliruoat.
-Idea kirjan kokoamiseen lähti oikeastaan siitä, että kotoa poismuutettuaan pojat usein soittelivat ja kyselivät mieliruokiensa reseptejä, joita koitin nurkistani löytää. Aloin koota niitä kansioihin ja ajattelin siirtää reseptit tietokoneelle ja nettiin, josta pojat voisivat niitä halutessaan noukkia. He kuitenkin vaativat, että pitää olla mustaa valkoisella. Niinpä syntyi kirja ja ajatus kirjasarjasta. Keittokirjathan eivät mene koskaan vanhoiksi, huomauttaa Anna.
Keittokirjana Annan keittiö veden äärellä ei ole siitä perinteisemmästä päästä. Keittokirja sisältää reseptien lisäksi sukuhistoriaa tekstein ja kuvin, kertomuksia aterioinneista eri ihmisten kanssa ja erilaisissa paikoissa, ravintolakuitteja sekä valokuvia matkoilta. Kuvituksena on lisäksi sekä Annan omia piirroksia, että poikien lapsuusajan piirustuksia pääasiassa kaloista.
-Tosin ei tämä puhdas kalakeittokirja ole, mukana on myös äyriäisiä ja muita meren eläviä, sekä muun muassa lihapullat tomaattikastikkeessa, Anna tarkentaa.
Kirjan kokoamista varten Anna matkusti miehensä kanssa kuukaudeksi Italiaan kirjoittamisrauhan takaamiseksi. Samalla tulivat Italian monet herkut ja mausteet tutuiksi.
Kirjaan pääsivät monet perheenjäsenten lempiruoat.
-Oma suosikkini on Lepäävä hauki Espoosta, hauki on muuten turhan aliarvostettu, se on sopivasti maustettuna mitä herkullisin kala. Sitä kannattaa testata!
Annan pohjoisesta kotoisin olevalle puolisolle maistuvat erilaiset poroherkut, joita ei vielä tästä kirjasta löydy. Pojat ovat lähes kaikkiruokaisia, Oton lempiruokiin kuuluvat pastat, Aku rakastaa äitinsä lailla kaloja.
Kirjaa lukiessa käy selväksi, että maustaminen on kaiken A & O.
-Aina kun lähden maalle tai mihin tahansa, otan mukaan vähintäänkin mustapippuria ja oliiviöljyä. Usein myös kuivattua rosmariiniä ja mahdollisesti villiyrttejä ja valkotryffeliöljyä, Anna listaa.
Anna Manner kasvattaa Tapanilan pihallaan useita yrttejä ja kasviksia, sekä kerää villiyrttejä ja sieniä, joita myös kuivaa ja jauhaa jauheeksi.
-Sienijauhe antaa pikantin maun keittoon kuin keittoon, itseoppinut kokki valistaa.
Toinen Annalle tärkeä asia ovat keskustelut ruoasta ja koetuista makuelämyksistä.
-Meillä lapset oppivat ihan pienestä pitäen keskustelemaan ruoasta ja arvioimaan makuja, samoin heidän ruokapöydässämme vierailleet ystävänsä. Nyt aikuisenakin pojat usein kertovat missä ovat käyneet syömässä ja millaista ruoka oli maultaan. Myös yhdessä kokkaamisen tapa on siirtynyt taas yhden polven eteenpäin, Anna iloitsee.
Annan itse kustantamaa Annan keittiö veden äärellä -kirjaa saa useista verkkokaupoista ja sitä löytyy myös joistakin kirjastoista. Kirjan myyntihinta pyörii reilussa 30 eurossa.
Teija Loponen