Stebussa kuultiin itse tehtyjä tarinoita

Kirjat tehtiin yhdessä ja tytöt myös lukivat tarinaa vuorotellen. Kuvat Teija Loponen

Tapanilan ala-asteen 1-2-luokka ja Impivaaran esikoululaiset ovat perinteisesti tapailleet toisiaan, jotta kouluun lähtö ei tuntuisi niin kovin jännittävältä.

Tänä vuonna yhteistoiminta on onnistunut vain tietokoneen välityksellä, mutta nyt kesän korvalla haluttiin koululaisten tekemät satukirjat luovuttaa ihan nokikkain. Ensin niiden tarinat kuitenkin esitettiin eskareille.

Tapanilan puukoulussa opiskelevat 1-2 -luokan oppilaat ovat opettajansa Leena Zellaman johdolla tehneet kevättalven aikana muutaman oppilaan ryhmissä valtavan kokoisia satukirjoja. Niihin on keksitty tarina itse, samaten kuvitus ja oppilaat ovat ne myös käsin kirjoittaneet ja piirtäneet. Kirjat tehtiin varta vasten Impivaaran esikoululaisille, joiden kanssa on muutenkin harrastettu yhteisiä tapahtumia.

-Tänä vuonna ei voitu mennä katsomaan oppilaiden tekemää joulunäytelmää ja moni muukin tapaaminen on jäänyt välistä. Ei päästy myöskään tutustumaan kouluun oppilaiden johdolla, harmittelee Impivaaran eskariope Kirsi Susikorpi.

Tapanilan Stebupuisto on Leenan luokan kummipuisto, jota käydään muun muassa siivoamassa. Eskarit puolestaan leikkivät siellä päivittäin, sillä aivan päiväkodin vieressä se tarjoaa kivaa lisätilaa ulkoleikkeihin.

Ryhmät päättivät tavata Stebupuistossa, sillä siellä riitti tilaa levittäytyä laajalle.

Kadonnut panta oli Soilin, Ainon, Islan ja Veeran tarina, joka päättyi peräti 193 huutomerkkiin.

-Taisi vähän karata käsistä tuo huutomerkkien teko, tytöt tuumivat.

Eelis, Hilppa ja Minttu tuumivat, että tarina oli kivasti keksitty ja piirretty.

-Erityisesti siitä jäi mieleen nokoset, tuumi Eelis.

-Eikä me noin isoja kirjoja ole ennen nähty, eskarit tuumivat yksimielisesti

Seuraavalla tarinapisteelle vuoroaan odotelleet Lenni ja Louna totesivat puistotapahtuman olevan tosi kiva juttu. Koulun alkua he vähän jännittivät, mutta onneksi samalle luokalle tulee tuttuja kavereita.

Kun kaikki tarinat oli kuultu, oli vielä hetki aikaa leikkiä ja juosta yhdessä ympäri puistoa.

Teija Loponen

Kun eskarit olivat kiertäneet kaikki satupisteet, veivät oppilaat kirjat eskariopelle, joka lupasi niiden tulevan ahkeraan lukukäyttöön päiväkodissa.