Puukoulun 1-2 A-luokan parikymmentä oppilasta odottelivat innoissaan kävelykierrokselle lähtöä. Tori toimi lähtöpaikkana ja siellä tarkisteltiin alkuun, minkä nimisiä katuja lapset Tapanilasta tietävät. Koulun vieressä kulkevan Veljestenpihan nimi oli useimmille vielä vieras.
Opettaja Leena Zellaman luokka päätti lähteä kiertämään yhtä Tapanilan Tuuli -lehden Kävelyllä Tapanilassa -kierroksista. Valinta osui Punaisen siilin kierrokseen, jolla on 14 rastipistettä ja pituutta noin 2,2 kilometriä.
Tapanilan torilla kuultiin, että kaupunki räjäytti torin kunnostustöiden yhteydessä Tapanila-Seuran aktiivien sinne Sandesta kuljettaman ja tähtikuvioilla koristeleman kiven. Miksi, sitä ei kukaan tiedä. Tori on kaikille tuttu ja siellä keväisin pidettävään Mosa herää -tapahtumaan oli lähes jokainen joskus osallistunut.
Seuraava rasti löytyi Päivöläntieltä, jonka leventämisen pelasti aikoinaan kyläläisten ponnekkaasti puolustama vanha tammi. Kaikki suorittivat innolla tehtävän, jossa tammea piti halata ja pohtia, mitä kaikkea se onkaan vuosikymmenten varrella mahtanut nähdä.
-Aika karhea pinta, ei kyllä kerro mitään, tuumivat jotkut halaajat.
-Kuinka moni on joskus leikkinyt Pulupuistossa?
Monta kättä nousi pystyyn, viralliselta nimeltään Päivölänpuisto oli useimmille tuttu paikka ja muutama muisti vielä siellä ennen kunnostusta olleen toteemin, jonka päässä keikkui puluveistos. Siitä nimi.
Kuulijantien varren Sanduddin tapettitehtaan työntekijöiden talosta opittiin, että siellä ei saanut pitää sikoja, mutta viinaa sieltä oli myyty. Mikä olikaan selostuksessa kerrottu talossa toiminut ”pikku tiikeri”, se jäi lapsille vähän avoimeksi.
Samoilta sijoilta tutkailtiin, mikä yhdistää Egna hem -taloja ja mistä moinen nimi mahtaakaan tulla. Nyt kaikki tietävät, mikä on mansardikatto ja veranta.
Kuulijankujan kapeus sai ihmettelemään, miten kummassa siihen olikaan rekkoja aikoinaan suunniteltu kulkemaan, vaikka tehdas toisella puolen tietä olikin. Kuulijantien kulman talon pihalla majoittuneiden karvaooppeleiden tehtävää ei kukaan arvannut. No, hevosiahan ne olivat ja toimivat kärryjen kanssa takseina.
-Tuolla oli Mosabackan lava, siellä minunkin äitini ja isäni kävivät tanssimassa, valaisi Leena Zellama tyhjän tontin nurkalla ollutta toimintaa.
Se, että Tapanilassa on ollut montakin tehdasta aikoinaan, oli monista oppilaista aika erikoista. Puhallintehtaan tuotantoa ihmeteltiin samalla kuin sanaa loft-asunto. Siellä aikoinaan harjoitellut HIM tai Ville Valo eivät olleet kellekään oppilaista nimeltä tuttuja.
Hiidis, eli Hiidenkiven koulu sen sijaan ontuttu, joskaan oppilasmäärää ei osattu arvata ihan oikein. Mediapainotteisuus kuitenkin tunnettiin. Kuoppatien kulmauksen yleinen sauna herätti vähän ihmetystä, tosin moni arveli sen toimineen vähän samaan tapaan kuin purjehdusseuran sauna tai uimahallien saunat.
Pikku kujilla kuljettaessa pohdittiin, kuka tai kenen kaveri asuu missäkin talossa. Sitten olikin enää jäljellä pikkumetsä eli tuttu Veljestenpuisto sekä oma koulu.
-Hauska retki! Nähtiin paljon erilaisia kukkia.
Mitä sitten lenkistä jäi mieleen?
-Puun halaus, keltainen talo, Pulupuisto, yli 114-vuotias talo, painit tanssilavalla… Olisi voitu mennä pidempikin kierros, tuumivat koululaiset reissun päätteeksi.
Tapanila-Seuran julkaisema Tapanilan Tuuli -jäsenlehti julkaistiin huhtikuussa teemalla Kävelyllä Tapanilassa. Tarjolla on neljä muutaman kilometrin mittaista kierrosta, joilla vanhat rakennukset ja alueen historiaan liittyvät tapahtumat ja ihmiset tulevat tutuiksi. Tapanilan kävelyoppaan digiversio on helposti ladattavissa Tapanila-Seuran kotosivuilta, printatun lehden painos alkaa jo olla lopussa.
Teija Loponen
