Viime viikonloppuna liput liehuivat vapun kunniaksi ja tulevana sunnuntaina ne nostetaan salkoihin juhlistamaan äitejä. Äitienpäivä osuu tänä vuonna samalle päivälle kuin myös liputuspäivän aseman saanut Eurooppa-päivä, joka ei Suomessa kovin suurta kansansuosiota nauti. Tuo 9.5. päivämäärä juontaa vuoteen 1950, jolloin katsotaan lausutun nykyisen Euroopan unionin syntysanat. Sen seurauksena syntyi uudenlaista yhteistyötä ja muun muassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisö. Varsinainen Euroopan unioni syntyi vasta 1993 Maastrichtin sopimuksella. Eurooppa-päivän viettoon on liittynyt Suomessakin erilaisia seminaareja ja muuta ohjelmaa sekä kansalaisille mahdollisuus tavata EU-virkamiehiä. Korona-aikaan nuo kaikki jäänevät väliin ainakin livetilaisuuksina.
Äitienpäivä oli viime vuonna monissa perheissä varsin poikkeava jo silloin vallinneen koronaepidemian vuoksi. Äitejä käytiin tervehtimässä korkeintaan pihalta käsin, ikkunoista vilkuttamalla ja lisäksi puheluin ja kortein. Tänä keväänä korona on jo sen verran helpottamassa ja rokotukset hyvässä vauhdissa, että äitejä voidaan jo turvallisemmin tavata pelkäämättä kovasti tartunnan levittämistä. Äitiys on asia, joka ei koskaan haihdu. Lapset ovat äidilleen lapsia vielä aikuisinakin ja huoli heidän asioistaan kestää monilla äideillä koko eliniän. Näin siitäkin huolimatta, että moni aikuinen lapsi on itse kovin huolissaan vanhempiensa kunnosta ja pärjäämisestä kotona.
Äitien määrä on kuitenkin vähenemässä. 0–6-vuotiaiden lasten määrä on Helsingissä vähentynyt tasaista tahtia. Syntyneiden määrä oli huipussaan vuonna 2015, jolloin täällä syntyi 7 016 lasta. Vuonna 2019 syntyi lähes 700 lasta vähemmän, vaikka 20–44-vuotiaiden naisten määrä kasvoi tänä aikana viisi prosenttia. Syntyvyyttä kuvaava kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2015 Helsingissä 1,32 mutta vuonna 2019 vain 1,11. Koillis-Helsinki on vielä varsin lapsivaltaista aluetta, vaikka laskukäänne on täälläkin nähty.
Päätoimittaja Teija Loponen
