Swan-tutkijatohtori Sirpa Kivilaakso on mielissään: Lumolinna sai uuden tulemisen

Sirpa-Kivilaakso-ja-Swanin-Lumolinna
Sirpa Kivilaakso on kirjoittanut uuden kuvitetun Lumolinnan takakansitekstin. -Lumolinna-satu on tullut minulle todeksi, sillä paratiisimainen kesäpaikkamme Päijänteellä sai inspiraationsa Swanin sadusta. Kuva Teija Loponen

Kangasniemen kirjasto julkaisi viime vuoden syyskuussa kuvitetun ja hieman modernisoidun teoksen Anni Swanin Lumolinna-sadusta. Kirjan julkaisujuhlassa puhui myös kirjan takakansitekstin kirjoittanut tapanilalainen Swan-tutkijatohtori Sirpa Kivilaakso.

-Olin hyvin innostunut ja ihastunut, kun kuulin Kangasniemen kirjaston hankkeesta. Loistavaa, että Swanin satu sai uuden painoksen ja uusia lukijoita. Satu heräsi unestaan kuin prinsessa, iloitsee Sirpa Kivilaakso.

Swanin tuotantoa tutkineelle Kivilaaksolle Lumolinnan udelleen henkiinherättäminen merkitsee paljon. Hän arvostaa suuresti vanhoja klassikkoteoksia.

-On hienoa, että uudet sukupolvet löytävät vanhat klassikot. Ja on myös hyvä, että tekstiä nykyaikaistetaan, sillä kieli elää ja vanhoissa teoksissa voi olla sanoja, joita nykypäivän lapset eivät lainkaan tunnista. Swanin perheen kotikieli oli ruotsi, joka heijastuu Swanin suomenkielisiin teksteihin siten, että joissakin kohdissa saattaakin olla ruotsalainen sanajärjestys. Niitä on nyt uutuusteoksessa muokattu.

Uusi Lumolinna on kirjaston kustantama ja Kivilaakso toteaakin, että Kangasniemen kirjasto tekee hienoa kulttuurityötä oman kuntansa kirjailijan Anni Swanin tuotannon parissa. 

-Kirjastossa vaalitaan Annin ja Otto Mannisen tuotantoa. Siellä myös kannustetaan kaikkia Kangasniemen nuoria lukemaan ainakin yksi Anni Swanin teos.

Kirjastonjohtaja Sari Tullan idea uudesta Lumolinna-kirjasta lähti lentoon, kun kirjastossa töissä ollut kuvittaja Mari-Annikki Serdijn maalasi kuvia yläasteikäisille lukuhetkeä varten. Hienoa kuvitusta haluttiin hyödyntää muutenkin ja siitä lähti idea kuvakirjasta, tietää Sirpa Kivilaakso.

Anna Pölkki otti Sirpa Kivilaaksoon yhteyttä kielen nykyaikaistamisessa. Pölkki on hienovaraisesti korjannut joissain kohdin lausejärjestystä ja vanhahtavia sanontoja.

Kuvitus on syntynyt sekatekniikalla, jossa vesivärimaalauksiin yhdistyy valkoinen akryyli, se antaa kuvitukselle sadunomaisen hohteen. Kuvien rajaus on tehty tussiväreillä.

Anni Swan tunnetaan satusymbolismistaan ja rakkaudestaan luontoon.

-Swanin satusymbolismi kiteytyy juuri Lumolinna-sadussa, jota olen erityisesti tutkinut. Se on luonnon kauneutta ja aistimusvoimaista kerrontaa. Swan vahvistaa tyttösankaruutta ja eroaa siten varhaisesta satuperinteestä.

Kivilaakso toteaa, että uuden painoksen värikylläisyys tuo uudella tavoin tekstin esiin. Swanin satumetsä vaihtuu modernin kuvituksen ansiosta vahvaksi mielikuvitusmaailmaksi. Ja myös Swanille ominainen tyttösankaruus tulee teoksessa hyvin esille.

-Sadussa tyttö etsii rohkeasti itseään, ja uudessa laitoksessa tyttö on sopivasti teini-iän kynnyksellä, hieman vanhempi kuin alkuperäisessä kuvituksessa.

Kivilaakso soisi vastaavanlaisia modernisointeja tehtävän enemmänkin.

Lumolinna-kirjasta on otettu jo uusintapainos, toiset 400 kappaletta. Kirjaa voi tilata osoitteesta www.booky.fi hintaan 26 euroa, joka sisältää postikulut.

Kuvitukset herättävät mielenkiinnon

1900-luvun alun klassikkosatuja eri kirjailijoilta julkaistaan satukokoelmissa muutamien vuosien välein.

-Ne ovat usein hienosti kuvitettuja lahjakirjoja. Uskon, että niitä luetaan iltasatuina ja päiväkodeissa satutunneilla.
Kuvituksilla on nykypäivänä paljon suurempi rooli kuin muinoin, jolloin satukirjassa ei välttämättä ollut mitään kuvitusta, ei edes kannessa. Nykyään kuvituksen avulla myös sadutetaan, lapset saavat itse keksiä kuviin liittyvää tarinaa.

-Satukuvittajia oli vuosisadan vaihteessa vain muutamia. Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin lisäksi Venny Soldan-Brofeldt aloitti Anni Swanin varhaisten satukirjojen kuvitustyön. Kuvitus oli mustavalkoista teknisistä ja taloudellisista syistä ja vasta myöhemmin saatiin nelivärikuvitus satukirjoihin.

Vuonna 1912 ilmestyneissä kirjoissa ei edes kerrota, kuka pienet mustavalkoiset piirrokset on tehnyt. Se kertoo kuvituksen ja kuvittajien silloisesta arvostuksesta.

Anni Swanin Satuja ja tarinoita tuotoksessa vuodelta 1917 on vain muutama pieni mustavalkoinen kuva. Tosin koko sivun kokoinen pelottava tuonela- hahmo on jäänyt monien nykypäivän aikuisten mieleen lapsuudesta.

Sen sijaan vuonna 1918 ilmestyneessä Anni Swanin suomeksi kääntämässä Jänis Vemmelsäären seikkailuissa on harvinaisen runsas kuvitus, mutta se lienee lainaa saksalaisesta teoksesta.
Kivilaakso kokee, että nykypäivänä kuvitus on noussut yhä tärkeämmäksi tekijäksi satukirjoissa.

-Elämme visuaalisessa kulttuurissa, jossa kuvilla myydään ja mainostetaan. Jo kansikuvan perusteella tehdään ostopäätöksiä. Laadukkaiden kuvakirjojen taso on noussut, kiitos Rudolf Koivu -kuvakirjapalkinnon.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliKoillis-Helsingissä riittää pulkkamäkiä
Seuraava artikkeliMitä kuuluu urheiluseuroille? Seuraväellä on ollut huumori koetuksella