Vuosi on vaihtunut. Alkaneelle vuodelle riittää toiveita, joista suurin on varmastikin koronan kukistaminen. Se tarkoittaisi, että koulunkäynti voisi kaikilla asteilla jatkua normaalisti, harrastukset pyöriä kuten ennenkin, tapahtumat pyörähtäisivät käyntiin ja maskien käyttö voitaisiin unohtaa. Etätöissä puurtaneet voisivat palata työyhteisöönsä, vapaaehtoistoimijat tehtäviinsä ja myös riskiryhmiin kuuluvat voisivat vapaasti kulkea ja osallistua erilaisiin tapahtumiin. Myös häiden, hautajaisten, syntymäpäiväjuhlien ja muiden juhlien järjestäminen olisi taas mahdollista.
Hieman yllättäen näyttää siltä, että joulun tietämillä vielä kuljettiin itseä ja muita suojellen maskit kasvoilla, mutta heti ensimmäisten koronarokote-erien tultua suojaus unohdettiin. Tartuntamäärät laskivat joulun tienoilla, mutta säilyykö laskusuunta, jos välinpitämättömyys kasvaa? Rajoitukset ottavat voimille, mutta ovat tarpeen, jotta niistä joskus päästäisiin eroon. Nyt varovaisesti suunnitellaan jo konsertteja ja tapahtumia tammikuun lopulle esimerkiksi Malmitalossa, toivottavasti ne onnistuttaisiin toteuttamaan. Lasten talvilomaviikko helmikuussa olisi sekin paljon antoisampi, jos heille voisi silloin olla jo mukavaa tekemistä tarjolla.
Monilla on ollut nyt tavallista enemmän vapaa-aikaa, kun harrastustoiminta on ollut tauolla. Jos vapaata aikaa on paljon, voi alkaa jo tutkailla kuntavaaliehdokkaiden kantoja ja kannanottoja erilaisiin asioihin. Kaupunginvaltuutetuilla on painava sanansa sanottavana siihen, miten Helsinkiä kehitetään ja rakennetaan. Mitä enemmän ehdokkaita Koillisesta on, sitä varmemmin paikalliset asiat ja tarpeet tunnetaan, tiedetään ja osataan ottaa päätöksenteossa huomioon. Ei ole samantekevää ketä henkilöä, tai mitä puoluetta äänestää. Vaikka ehdokkaalla olisi samanlaiset arvot kuin itsellä, voi puolue toisinaan vaatia tietynlaista äänestyskantaa päätöksiin. Näitä asioita voi ryhtyä tutkailemaan hyvissä ajoin ennen huhtikuisia kuntavaaleja.
Päätoimittaja Teija Loponen
