Työmarkkinoilla pitkän uran tehnyt ammattilainen sivuutetaan usein nuoremman työnhakijan vuoksi. Miksi? Malmin Varustamossa etsittiin vastauksia kipeään ongelmaan.
Moni yli viisikymppinen on saanut karvaasti kokea, miten työnhaku tyssää ikään. Julkisuudessa esitetyt karut kertomukset saavat tukea tilastoista. Työnhaku vaikeutuu yli viisikymppisenä merkittävästi ja kuusikymppiselle työnsaanti on jo lähes mahdoton tehtävä.
Työntekijöitä vähennettäessä poistetaan vanhempia henkilöitä, joiden arvellaan pääsevän eläkeputkeen. Vallalla on myös käsitys, että nuoret ovat nopeampia ja joustavampia, vaikka heiltä puuttuukin työvuosien tuoma kokemus ja tietotaito.
Työtä ja toivoa yli viisikymppiselle – Mahdoton tehtävä? –tapahtumassa keskusteltiin Malmin pastori Timo Laanisen johdolla siitä, mistä ikärasismi johtuu ja mitä sille voitaisiin tehdä.
-Ihmettelen, mistä tulee näkemys, että vanhempi ihminen olisi epäpätevä, pohti dosentti ja kaupunginvaltuutettu (sd.) Ville Jalovaara.
Hän peilasi tilannetta historiantutkijana.
-Presidentti Paasikivi oli 85-vuotias lopettaessaan uransa. Iäkkäitä ovat olleet monet muutkin presidentit. 1990-luvun lama muutti suomalaisen työelämän ilmapiirin kokonaan. Jos koronalama menee kovin pahaksi, pelkään sen vaikutuksia yli viisikymppisten työllistymiseen entisestään. Ikärasismi on yksinkertaisesti väärin, dosentti totesi.
Jalovaara kertoi itsekin ”valmistuneensa työttömäksi”, tohtoreille ei juuri töitä ole tarjolla ja se osin johti hänet mukaan politiikkaan.
Ville Jalovaaran lisäksi keskusteluun osallistuivat kokemusasiantuntijat Jaana Saikkonen ja Markku Kontio, Malmin ja Tikkurilan Prisman johtaja Jari Kättö sekä SAK:n koulutus ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski.
Jaana Saikkonen jäi työttömäksi kolme vuotta sitten, päälle viisikymppisenä. Häntä ärsyttää puhe ikääntyvistä.
-En koe olevani ikääntynyt, vaan ihminen parhaassa työiässä, Saikkonen totesi ja kertoi lähettäneensä kolmen vuoden aikana 180 hakemusta. Kolme kertaa hän pääsi haastatteluun. Työpaikkaa ei löytynyt.
-Mielestäni suurin este on ikäni, vaikkei sitä olekaan sanottu ääneen. Kerran on sanottu suoraan, että etsitään edustavampaa henkilöä.
Työttömyys ja jatkuva tyrmätyksi tuleminen alkoivat nakertaa Saikkosen itsetuntoa. Masennus on yleistä työttömiksi joutuneilla.
Nyt Saikkonen toimii uuden, yli viisikymppisten työllisyyttä ajavan yhdistyksen Viisnollatuki ry:n yhdyssihteerinä.
Mikko Heinikoskelle Saikkosen kertoma on tuttua tarinaa. Puhelin on SAK:ssa soinut samasta syystä entistä useammin.
-Syytä ikärasismille voi etsiä osittain suomalaisesta työvoimakulttuurista. Meidän pitäisi ottaa mallia Ruotsista, jossa yli viisikymppisten työllisyys on huomattavasti korkeampaa. Ruotsissa on aika laajasti käytössä irtisanomisjärjestys, joka suosii kokeneempia työntekijöitä, Heinikoski kertoo.
Mikko Heinikoski näkee korjaustarpeita myös työnantajien asenteissa.
-Kuvitellaan ehkä, että kaikki ikääntymisestä johtuvat sairaspoissaolot ja muut kulut kaatuvat työnantajan niskaan. Tämä ei ole totta. Meillä on turvaverkkoja yrityksillekin, Heinikoski muistutti.
Prismajohtaja Jari Kättö on rekrytoinut töihin satoja ihmisiä.
-Rohkaisisin pidempään työttöminä olleita yli viisikymppisiäkin tuomaan osaamisensa esille pystypäin. Tukihenkilö tai mentori voisi hyvin olla apuna työhaastatteluissa. Haasteena on, kuinka työttömänä ollut jaksaisi palvelualalla, jossa joutuu kohtaamaan varsin monenlaisia asiakkaita, hän pohdiskeli.
Markku Kontio on kokenut yli viisikymppisenä useampia työttömyysjaksoja. Aiemmat työpaikat löytyivät tuttujen tai puskaradion kautta. Yllätys oli suuri, kun 54-vuotiaana hän tuli valituksi hakemuksella viidenkymmenen hakijan joukosta.
-Kuin kivi olisi tipahtanut harteilta. Periksi ei kannata antaa. Onnekseni työttömyysjaksoillani on ollut tuttuja samassa tilanteessa ja ihmisiä, jotka kuuntelevat. Apua kannattaa hakea, hän kannusti.
Tapahtuma toteutettiin Malmin seurakunnan Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektin ja Viisnollatuki ry:n yhteistyönä.
Tukea ja apua antavat:
Teija Loponen
