Puistolassa Aurinkotien varrella ihmiset rupattelevat, kadun varressa seisoo herkuista notkuvia pöytiä ja lapset juoksentelevat ympäriinsä osallistuen erilaisiin kisoihin. Aurinkojuhlat saivat alkunsa kuusi vuotta sitten, silloin juuri koulunsa aloittaneen Veera Heikkilän ideasta.
-Meillä oli päiväkodissa aina aurinkojuhlia ja kun rakensimme talon ja muutimme tänne niin keksin, että kun tämä on Aurinkotie, niin täällähän pitäisi järjestää Aurinkojuhlat, kertoo nyt jo 12-vuotias Veera Heikkilä.
Veeran idea tuntui alueen vanhemmista mainiolta ja niinpä yhteisöllisiä Aurinkojuhlia ryhdyttiin järjestämään vuosittain.
-Aiemmin ajankohta oli aina se lauantai, jolloin Malmin lentokentällä oli lentonäytöksiä. Kun ne harmiksemme loppuivat, olemme porukalla sopineet useimmille sopivasta päivästä näin loppukesästä, kertoo yksi hankkeen puuhanaisista, Anne Kangas.
Aurinkojuhlat ovat Aurinkotien ja Sädetien samaan aikaan rakennettujen talojen yhteisölliset juhlat. Silloin katualue vallataan tapahtumalle, jossa grillataan, paistetaan vohveleita, herkutellaan asukkaiden leipomilla tai hankkimilla suolaisilla ja makeilla purtavilla ja viihdytään yhdessä.
Ohjelmaa on aina myös tarjolla, pääosa siitä suuntautuu lapsille.
-Meillä on usein erilaisia kisoja, valokuvasuunnistusta, etukäteen maalataan liiduilla ajotielle koristeita ja niin edelleen. Viime vuonna oli hattujuhlat, siitä innostuivat aikuisetkin, Veera Heikkilä kertoo.
-Tämä on meidän kotikatu. On tosi kiva kokoontua yhteen vaihtamaan kesän kuulumisia. Yhteisöllisyys on tässä parasta, pohtivat Sari Heikkonen ja Aki Mutikainen.
Tänä vuonna lapset osallistuivat juhlajärjestelyihin jo etukäteen keräämällä espanjansiruetanoita ja hankkimalla siten rahaa omaan Aurinkojuhlakassaansa.
-Aurinkotallien alue on yksi pahimmista siruetana-alueista
ja
kevään ja kesän aikana meidän Aurinkotien lapset ovat keränneet näitä etanoita noin
3000 kappaletta. Lapset saivat viisi senttiä jokaisesta etanasta
Aurinkojuhlakassaan. He saivat myös itse päättää, mitä haluavat tällä summalla
juhliin hankittavan. Toiveena oli hattarakone, kertoo Anne Kangas.
Siruetanakeräys tarjosi yhdessä tekemisen eli talkoiden lisäksi muutakin oppia.
-Lapset ovat oppineet, että luontoomme voi esimerkiksi ulkomailta tulevan rehun mukana kulkeutua tällaisia vieraslajeja, joilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia. Kerätessä on myös pohdittu raha-asioita, paljonko rahaa tarvitaan hattarakoneeseen ja mitä tahtia sitä on kertynyt. Olen todella ylpeä siitä, miten hienosti meidän Aurinkotien lapset ovat ahkeroineet pitkin kesää etanoiden keräyksen suhteen. Pienin kerääjä on ollut 2-vuotias, Kangas kertoo.
Viime viikonloppuna juhlapäivä vaihdettiin viime hetkessä sujuvasti sunnuntaille, jolloin sää oli teeman mukaisesti aurinkoisempi.
Teija Loponen
