Koillisessa kolme suojeltua puukohdetta

Tapanilan suojellut männyt
Tapaninkylän rauhoitettu mäntyryhmä sijaitsee Tapanilassa. Kuva Teija Loponen

Helsingissä sijaitsee muutamia suojeltuja puita tai puuryhmiä, joista kolme löytyy Koillisesta. Tosin Pihlajamäen vaahterasta on enää jäljellä vain runko.

Tapanilan keskustassa, Aapontien ja Veljestenpihan kulmauksessa sijaitsee yksityistontilla suojeltu mäntyryhmä.
Mäntyryhmälle rauhoituspäätöksen antoi Lääninhallitus 28.11.1980. Paikalla on 13 kookasta vanhaa mäntyä ja puuryhmä rauhoitettiin erikoisuutensa vuoksi luonnonsuojelulain pykälien 9 ja 12 nojalla. Omistaja hankki tontin reunalle puista kertovan kyltin, kun ihmiset kiertelivät nurkilla etsiskellen rauhoitettuja puita.

Mantshurian jalopähkinä Malmin ja Pukinmäen rajoilla on viime vuosina ollut kovasti esillä sen suojelutarpeen toteutumisen vuoksi. Asteritie 1 yksityisellä tontilla sijaitsevan puun olisi omistaja halunnut kaataa sen uudisrakentamisen alta. Kaatolupaa ei tullut ja rakentamisen yhteydessä annettiin määräys toteuttaa uudisrakentaminen niin, ettei puun juuristo vahingoitu.

Mantshurian jalopähkinä (Juglans mandchurica) on kaunis ja vaativa puu, jota tavataan Euroopassa yleensä vain erikoisiin puulajeihin panostaneista puutarhoista. Se vaatii kasvualustakseen kosteahkon, humuspitoisen ja ravinteikkaan maan sekä paljon valoa. Suurten lehtiensä vuoksi se kärsii kovasta tuulesta. Mantshurian jalopähkinän lehdet muodostuvat parittaisista lehdyköistä ja ne voivat olla jopa 70 cm pituiset. Puu on 6-15 metriä korkea. Se kukkii kesäkuussa ja muodostaa luumun kokoisen, syötävän hedelmän.

Rauhoituspäätöksen Asterien puulle antoi Uudenmaan lääninhallitus 30.10.1980.

Pihlajamäessä Pihlajiston koulun pihalla sijainnut iso vaahtera oli myös suojeltu, mutta sitä ei enää  muhkeana puuna ole. Pihlajamäen vaahtera valittiin Helsingin kauneimmaksi vaahteraksi vuonna 2000.

2017 kova myräkkä kuitenkin repäisi vaahterasta ison oksan ja sitä poistettaessa todettiin puun muutkin haarat vaarallisiksi ohikulkijoille. Niinpä kaikki oksanhaarat katkottiin ja jäljelle jäin vain runko.

Vaahtera oli rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi joulukuussa 1997.

Teija Loponen

Pihlajiston ala-asteen edustalla sijaitsevan muhkean vaahteran kohtaloksi koitui raju tuulenpuuska muutama vuosi sitten.
Kuva Jani Jakonen
Edellinen artikkeliHarjoitus – Exercise tarjoilee taidetta laajalla rintamalla
Seuraava artikkeliKoillisessa yhä kahdeksan vesipostia