Vuonna 1955 asuin isäni, kuvanveistäjä Gunnar Uotilan, ennen sotia hankkimassa omakotitalossa Puistolan Harjutiellä (nyk. Karrintie). Perheessä oli äiti Alli ja neljä lasta, minun lisäkseni veljet Ilkka ja Pekka sekä nuorimmainen, pikkusisko Laura.
Vapun aatto 30.4. oli lauantai eli koulupäivä. Monissa kouluissa se oli kyllä vapaapäivä, mutta Ressussa eli silloisessa Helsingin Lyseossa Kalevankadulla käytiin koulua virkailijalakossa menetettyjen päivien vuoksi. Minä ja veljeni Ilkka olimme tuolloin Ressun oppilaita.
Suomen tunnilla harjoittelimme virheellisten lauseiden korjausta. Maantieteen tunti oli vapaata opettajan poissaolon vuoksi. Kävin kaupungilla pikku ostoksilla. Kävelin suloisessa auringonpaisteessa Kauppatorilla. Sitten ajoimme ratikalla Messuhallin kentälle pelaamaan jalkapalloa. Olin hyvässä kunnossa ja jaksoin pelata. Joukkueemme voitti peräti 4-0.
Palasin kotiin Puistolaan 14.35 junalla. Pian meille tulivat Matti ja Pertti, jotka ryhtyivät kunnostamaan meidän golfrataamme.
Autoimme isän kanssa naapuriamme Matti Nummelinia nostamaan antennijohtoja rajakuusiimme. Matti oli innokas radioamatööri. Hän asui v. 1920 rakennetussa talossa, jonka veljeni Ilkka osti joskus v. 1970 ja jossa hän kuoli 14.3.2020. Matti Nummelin perheineen muutti 1970-luvun alussa Kanadaan, jossa hän julkaisi Thunder Bayssa kuolemaansa saakka muutamia vuosia sitten suomenkielistä lehteä Canadan Uutisia. Kävin haastattelemassa häntä siellä.
En ollut 1955 missään vappuhuumassa. vaikka useat luokkamme pojat lähtivät illalla Linnanmäelle. Lunta oli vielä runsaasti varjopaikoissa.
Olin illalla saunassa. Sitten lueskelin lehtiä ja kirjoja. Puolilta öin katselin verannan ikkunasta Linnanmäen kelmeää valoa ja raketteja. Olihan vappuyö. Se oli rauhallinen, ujon pojan vappuaatto.
Vapunpäivän aamuna nukuin pitkään. Ilkka-veljeni lähti jo aamukahdeksalta Pertin kanssa linturetkelle Håkansbölen suuntaan.
Iltapäivällä äiti, isä, Ilkka ja Pekka lähtivät Aalloille kylään. Pertin pikkuveli oli saanut nimen Pekka Juhani. Tein kirjallisia töitä, kunnes Matti ja Helismaan Arto tulivat. Pelasimme talon takana koronaa. Laitoimme isän kanssa minun pyöräni kuntoon. Sitten kävin Matin kanssa ajelemassa Tapanilan suunnassa.
Vein housuni ja kassini korjattaviksi äidille. Kerroin myös, että kenkäni korko oli irronnut. Menin vuoteeseen hieman jännittyneenä, sillä koulussa odottivat alkavalla viikolla monet kokeet.
Seuraavana lauantaina 7.5.1955 oli taas koulupäivä: luonnontiedettä, suomea, algebran koe. Ruokatunnilla söin kotona tehtyjä eväitä. Klo 12 oli urheilutunti Kaisaniemen kentällä, jossa pelasimme jalkapalloa. Joukkueeni voitti 3-2. Tein voittomaalin!
Junamatkalla luin Aleksis Kiven elämäkertaa. Iltaseitsemältä lähdin metsään, jossa oli vielä runsaasti lunta. En halunnut olla paikalla, kun meille tuli paljon vieraita ”aikuisten karnevaaleihin”. Isäni kuvanveistäjä Gunnar Uotila oli tuolloin vain 42-vuotias ”nuorimies”. Samoilin aikani metsässä.
Metsästä kotiin palattuani en mennyt sisälle, vaan jäin ensin liiteriin ja sitten saunaan lepäilemään. Juhlimassa olivat Reino Helismaa vaimoineen sekä pariskuntia sellaisia kuin Mannilat, Ojalat, Mäkiset, Elofssonit ja Stukaloffit. He juhlivat niin kauan, että pysyttelin saunassa puoleen yöhön saakka. Lopulta olin kaivon takana piilossa.
Vieraille oli kehkeytynyt vilkasta keskustelua mm. tuoreesta romaanista, Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta ja isänmaallisuudesta.
Vieraiden lähdettyä pääsin maistelemaan pöydän herkullisia antimia, joista monet olivat vieraiden tuliaisia. Raskaan koulupäivän jälkeen pääsin lakanoiden väliin vasta kahden aikaan aamuyöllä. Niin sitä käy, kun on liian ujo. Isä ja äiti jatkoivat vielä aamuyöllä innokasta keskustelua Väinö Linnasta.
Timo Uotila