Vanhankaupunginlahden linnusto on monipuolistunut

Vanhankaupunginlahdella tehtiin maaliskuussa koeruoppauksia. Suunnitelmissa on lisätä ruovikon keskelle avovettä ruoppaamalla umpeenkasvaneita lampareita. Kuva: Kalle Meller.

Vanhankaupunginlahden pesimälinnusto on monipuolistunut selvästi 30 viime vuoden aikana pitkälti rantaniittyjen laajentuneen laidunnuksen ja niittämisen ansiosta. Tehtävää riittää silti.

Rantaniityillä pesii nykyään viisi kahlaajalajia: pikkutylli, tylli, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja punajalkaviklo. Näistä ainoastaan taivaanvuohi pesi ennen kuin laidunnus aloitettiin uudelleen 1990-luvun puolivälissä. Tätä ennen rantaniityt olivat edellisen kerran olleet maatalouskäytössä viime vuosisadan alkupuolella.

Pesivien kahlaajien runsastumisen lisäksi laidunnuksen ja niittojen ansiosta Vanhankaupunginlahden rannoilla ruokailee nykyisin moninkertainen määrä muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia.

Suomen sisävesillä 16 runsaimmasta vesilintulajista peräti kymmenen kanta on taantunut viime vuosikymmeninä, Vanhankaupunginlahdella suuntaus on ollut päinvastainen. Pesivistä 19:stä vesilintulajista kahdeksan on runsastunut ja vain neljä taantunut 34-vuotisen seurantajakson aikana.

Hoitotoimenpiteet ovat pitäneet vesilintujen kannankehityksen muuta Suomea parempana, mutta poikastuotto on viime aikoina ollut huonoa sekä vesilinnuilla että rantaniityn kahlaajilla.

Tehokkaan pienpetopyynnin vuosina poikastuotto on ollut parempaa, mikä osoittaa saalistuksen vaikuttavan merkittävästi pesimämenestykseen. Rantaniittyjen kahlaajien ja varpuslintujen poikastuottoa on lisäksi heikentänyt vuosi vuodelta kasvanut määrä pesimättömiä ”luppovariksia”, jotka tähystävät saalista rantaniityn keskellä sijaitsevassa Ruohokarin metsäsaarekkeessa.

-Tuon metsikön kaataminen auttaisi rantaniittyjen lintuja sekä viemällä variksilta suoja- ja tähystyspaikan että lisäämällä kahlaajille ja muille avoalueen lajeille sopivan elinympäristön pinta-alaa, toteaa Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.

Viime vuonna julkaistussa uusimmassa uhanalaisarviossa punasotka, tukkasotka, mustakurkku-uikku ja nokikana arvioitiin erittäin tai äärimmäisen uhanalaisiksi. Näitä vesihyönteisiä syöviä lintuja on pesinyt runsaasti Vanhankaupunginlahdella, mutta määrä on taantunut selvästi. Mikkola-Roosin mukaan nopeasti uhanalaistuneiden vesilintujen syöksykierteen pysäyttäminen ja parimäärien kääntäminen kasvuun vaatii aktiivisia hoitotoimia.

Näitä olisivat Vanhankaupunginlahden umpeenkasvaneiden lampareiden ruoppaus ja vieraslajien vähentäminen. Hopearuutana kilpailee lintujen kanssa ravinnosta ja minkit sekä supikoirat saalistavat pesiä ja poikasia.

Viime vuonna Vanhankaupunginlahdella pesi 18 vesilintulajia ja 288 vesilintuparia. Pesivien vesilintujen lajimäärä on yli kaksinkertaistunut nykymuotoisten seurantojen aloitusvuodesta 1986.

Teija Loponen

  • Uusina lajeina Vanhankaupunginlahdelle asettuivat 1990-luvulla kaulushaikara, kyhmyjoutsen, tukkakoskelo, isokoskelo ja viiksitimali.
  • 2000-luvun tulokkaita olivat harmaahaikara, harmaasorsa, sitruunavästäräkki, ruokosirkkalintu ja pussitiainen.
  • 2010-luvulla pesimälinnustoon liittyivät laulujoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, pikku-uikku, merimetso, kurki, pähkinänakkeli ja urpiainen.
Edellinen artikkeliViikin kirjastojen remontti on alkamassa kesäkuussa
Seuraava artikkeliKevättä kohden