Ystävänpäivää vietetään perjantaina 14.2. Se otettiin virallisesti almanakkaan vuonna 1996, joskin kalentereihin tuo rakastavaisten ja ystävien päivä oli merkitty epävirallisesti jo 1989-1991. Englanninkielisissä maissa päivän nimi on Valentine´s Day tai pelkkä Valentine. Nimi pohjautuu 200-luvulla eläneeseen Rooman piispaan Pyhään Valentinukseen, jonka kerrotaan kastaneen ja vihkineen kristittyjä salaa avioliittoon. Niinpä häntä pidetään rakastavaisten ja myös avioliiton suojeluspyhimyksenä. Meillä ystävänpäivää vietetään enemmän ystävyyden päivänä, jolloin kokoonnutaan yhteen.
Ystävien merkitys on valtava. Moni kertoo vaikeuksissa kamppailtuaan, että on onnistunut selviämään niistä juuri ystävien avulla. Ystävien olemassaolo vaikuttaa myös vahvasti onnellisuuden tunteeseen. Koululaisten parissa tehdyissä tutkimuksissa ystävien puute ja yksinäisyys ovat nousseet vahvasti pinnalle. Se vaikuttaa niin koulumenestykseen kuin elämäniloonkin. Jo varsin pienet lapset ovat huolestuneita siitä, saavatko kavereita mennessään uuteen päiväkotiin tai aloittaessaan koulun. On hienoa tarjoutua ystäväksi henkilölle, jolta sellainen puuttuu. Vaikkapa kesken kauden ryhmään tulleelle, tai koulussa kiusatulle. Ystävällisyydellä voi saada elinikäisiä ystäviä.
Läheiset ystävät, joille voi purkaa ilojaan ja surujaan, ovat yksi niistä monista asioista, joiden tärkeyden ja merkityksellisyyden huomaa vasta sen menetettyään. Siksi ystävyydessäkin pitää muistaa vastavuoroisuus. Itse ei voi aina olla vain vastaanottava osapuoli. Olipa suhde mikä hyvänsä, sitä pitää hoitaa. Ei tarvitse ostaa kukkia tai suklaarasioita, vaan antaa aikaansa. Pyytää lenkille, kutsua iltateelle, kysyä aidosti mitä kuuluu. Meillä Koillisessa on lukuisia mahdollisuuksia löytää uusia ystäviä esimerkiksi harrastustoiminnan kautta, asukastaloilta ja vapaaehtoistoiminnan parista. Niitä kannattaa hyödyntää.
Päätoimittaja Teija Loponen
