Tapanilassa Teatteri Tuikkeen salissa on hiiren hiljaista, vaikka paikalla on parisenkymmentä lasta ja joukko aikuisia. Maija kirjoittaa taikakynällä ilmaan ja yleisö seuraa sitä jännittyneenä.
Tuikkeen hämärään saliin pujahdetaan painavan liukuoven kautta, mustien verhojen lomitse, jo se tuo jännittävää tunnelmaa ja valmistaa tulevaan seikkailuun.
Teatteri Tuikkeen Siskoni mun –lastenteatteriesitys keräsi syyskaudella täysiä salia. Ei ihme, sillä esitys sisältää paljon eri-ikäisille lapsille tärkeitä aiheita ja myös ratkaisuja monenlaisiin murheisiin.
Aikuiselle katsojalle aiheiden määrä 45-minuuttisessa esityksessä tuntuu hieman turhankin runsaalta. On koulun alkuun liittyviä pelkoja, harmitusta siitä, että perheen uusi vauva saa kaiken huomion ja oma syntymäpäivä unohdetaan, on ilmastonmuutosta ja itsekkyyttä, joka näkyy muun muassa roskaamisena. Aiheet lomittuvat tarinassa kuitenkin niin hienosti, ettei niiden runsautta lopulta edes huomaa.
Tarinan päähenkilö Maijan on aika mennä kouluun, jos siis vanhemmat edes sitä muistavat pikkuveljen ihailulta. Kouluun meno jännittää, saakohan sieltä kavereita ja entäpä jos ei osaakaan mitään?
Kun vielä vanhemmat unohtavat Maijan syntymäpäivän ja keskittyvät vain uuteen pikkuveljeen, päättää Maija päättää karata Kultaiseen maahan. Sinne pääsee vain, jos on mielikuvitusta. Ja siellä odottaa Maijan ikuinen ystävä, salainen kaksoissisko Frida.
Kultaisessa maassa Maija ja Frida joutuvat seikkailuun, jossa kohdataan toiveita, pelkoja ja muitakin tunteita. Tarvitaan luottamusta itseensä ja ystävän rohkaisua, mielikuvitusta oikeiden taikasanojen keksintään ja lopulta Kesämaa pelastuu. Siinä samalla monet murheet ja pelot kaikkoavat ja asiat selkiytyvät. Rohkeakin voi pelätä, pelon voi voittaa ja pelko voi myös osoittautua aivan turhaksi. On turha kantaa monia murheita etukäteen.
Esityksen aikana Maija ja Frida ottavat kontaktia lapsiin, yhdessä pidetään turvaköydestä kiinni, jokainen saa tuntea taikakynän kosketuksen ja muutakin jännää pääsee kokemaan. Esityksessä kosketellaan katsojien näköaistin lisäksi kuulo-, haju- sekä tuntoaistia.
Maija hyörii lavalla kuin ikäisensä tyttö, välillä kiikkuen ja keikkuen narutikkaissa, välillä keskittyen tarkasti yhteen asiaan.
Varsin vähäisellä rekvisiitalla ja taidokkaalla äänimaailmalla saadaan luotua monenlaista tunnelmaa ja elämystä. Lapsiyleisö vastaa kysymyksiin, mutta muuten seuraa esitystä aivan hiljaa, keskittyen.
Esityksen ikäsuositus on yli 4-vuotiaille, mutta paikalla olleet pienemmätkin seurasivat esityksen hievahtamatta lattiatyynyiltään.
Kotimatkalla varmasti riitti monenlaista pohdittavaa ja kysyttävää. Eivätkä ne vanhemmat tainneet sittenkään kokonaan unohtaa Maijan syntymäpäivää.
Teija Loponen
Esityksen ohjaus ja käsikirjoitus Ann-Mari Ohtamaa, näyttelijät Riina Nieminen ja Veera Aaltonen, ääninäyttelijät Sallamaari Rapo, Aarne Linden ja Sanna Warsell, äänisuunnitteluAarne Linden ja valosuunnittelu Nina Rinkinen.
Seuraavat esitykset Teatteri Tuikkeella, Viertolantie 2, 25. ja 26.1. klo 14, 7.2. klo 18.30 ja 9.2. klo 14. Liput 12 e / 14 e.
