Aurinko paistaa ja koneita nousee ja laskeutuu tasaista tahtia. Malmin lennonjohtotornissa oli listalla jo 45 listattua tapahtumaa puoleen päivään mennessä kaksi viikkoa ennen aiottua lentotoiminnan lakkauttamista. Tornissa 6-7 päivänä viikossa päivystänyt Niina Walveranta ei tahdo uskoa todeksi lentotoiminnan lopettamista.
-Meitä on yhteensä noin nelisenkymmentä päivystäjää listalla, kymmenen aktiivista, kertoo itsekin ahkerasti tornissa päivystänyt Niina Walveranta.
Edellytyksenä rinkiin pääsemiselle on lentolupakirja, päivystäjien täytyy olla joko entisiä tai nykyisiä lentäjiä lähinnä radioliikenteen vaatimusten vuoksi.
-Malmi muuttui ns. korpikentäksi FinAvian lähdön jälkeen. Se tarkoittaa, ettei tarjolla ole enää lennonjohtopalveluita, eli me emme neuvo ketään, mutta annamme muun muassa sää- ja tuulitietoja, saatamme lisäksi kertoa mille radalle muut koneet ovat juuri laskeutuneet ja tarvittaessa sytytämme laskeutumisvalot.
Lisäksi päivystäjät tekevät käsin sähköisesti varattujen nousu- tai laskuvarausten muutokset.
-Kaikki toiminta on ollut lentäjien omalla vastuulla. Meillä päivystys toimii kolmessa vuorossa aamuseitsemästä iltakymmeneen, Walveranta kertoo.
Pari viikkoa ennen vuoden vaihdetta ja kentän sulkemista kentällä näkyy yhä useita kymmeniä koneita. Kaikkia ei onnistuta viemään muualle määräajassa sääolosuhteiden vuoksi, osalla on myös esimerkiksi huoltotoimet kesken.
-Nähtäväksi jää, miten loput koneet täältä poistuvat. Aika erikoisena pidän sitä, että kaupunki on valmis vuokraamaan hallit veneiden säilytykseen, mutta ei lentokoneiden.
Lähes päivittäin Malmilla päivystänyt Niina on nähnyt Malmin lentotoiminnan tarpeellisuuden monelta kantilta.
-Täällä toimii kolme lentokoulua, jotka kouluttavat liikelentäjiä ja siten kokemusta on paikan päällä jatkuvasti runsaasti. Näiden pitkän kokemuksen ja rautaisen ammattitaidon omaavien lentäjien tarinointi vähän kokemattomampien kanssa on ollut todella antoisaa ja opettavaa. Keskusteluissa tulee aina esiin sellaisia asioita ja huomioita, jotka eivät ole kaikille entuudestaan tuttuja. Surkeaa on tämän yhteisön katoaminen. Eläköityneille ei ole enää paikkaa minne tulla katselemaan koneita ja nousuja, eikä kavereita joiden kanssa rupatella. Tämä on ollut monelle tärkeä sosiaalinen yhteisö, Niina tietää.
-Ajatella, 80 vuotta täällä on lennetty ja nyt se loppuu. En voi uskoa sitä todeksi. Varmaan joku shokki iskee ensimmäinen päivä, kun ei olekaan enää tätä paikkaa, toteaa lahtelaiselle lentokoululle etätyötä tornista käsin hoitanut Niina.
Sekin lentäjä-päivystäjää hämmästyttää, että kaupunki voi sulkea kentän ilman, että sille on olemassa korvaajaa, vaikka näin oli sovittu.
-Neljä lähintä 200 kilometrin säteellä sijaitsevaa kenttää eivät kykene korvaamaan Malmia. Tämähän on ollut Suomen toiseksi vilkkain kenttä, nyt osa toimijoista lopettaa kokonaan, osa on jo siirtynyt ulkomaille. Silti mikään ei olisi estänyt lentotoiminnan jatkumista vielä ainakin jonkin aikaa.
-Aivan yllättäen eilen soitti joku liikuntatoimesta ja kysyi, koska voi tulla mittailemaan ladun paikkoja. Ettei sitäkään voi tehdä sitten vuoden alussa, eihän nyt ole edes tiedossa pakkasia tai lunta, päivystäjä hämmästelee.
Niina Walveranta kertoo tehneensä päivystyksiä mielellään ja olevansa ylpeä koko päivystäjäporukasta sekä Malmin lentotoimintaa pyörittävästä Malmin lentokenttäyhdistyksestä.
-Tämän loppuessa on tyhjä ja pettynyt olo.
Teija Loponen
