Malmin tornista 32

Malmin ilmailupartiolaiset esittelevät purjekonetta Suomen Ilmailuliiton pihalla. Kuva Raine Haikarainen

Tuhoutuuko yhteisö?

Mikäli huonosti käy, toiminta historiallisella Malmin lentoasemalla päätyy vuodenvaihteessa. Samalla päätyisi yli 80 vuoden aikana muodostuneen ilmailuyhteisön tarina.

”Lentoasemat ovat luonnostaan tunnepitoisia paikkoja.” Näin kirjoittaa historioitsija ja liikennelentäjä Mark Vanhoenacker suuren suosion saaneessa kirjassaan Ilmojen halki. Kirjailija analysoi tarkasti lentämisen kiehtovuutta ja samalla lentokenttien poikkeuksellista ilmapiiriä. Hänen lausumansa sopii erittäin hyvin Malmin lentoasemaan.  

Vuosikymmenten aikana Malmille on syntynyt ainutlaatuinen ilmailuyhteisö. Tuhannet ammattilaiset ja harrastajat ovat saaneet siellä koulutuksensa. Vielä useammat ovat ilmailun ja lentoaseman ystäviä, joille Malmista on muodostunut aidosti ”tunnepitoinen paikka”. Terminaalin hienossa ravintolassa kokoontuu säännöllisesti ryhmiä, joita kaikkia Malmin henki ja historia yhdistävät.

Nyt tämän yhteisön tulevaisuus on uhattuna. Jos kenttä suljetaan, lentokoneet siirretään muille kentille tai myydä ulkomaille. Elävän yhteisön jälleenrakentaminen on vaikeampi tehtävä.

Malmin toiminnan loppuminen uhkaa myös lentokentällä pitkän toiminutta Suomen Ilmailuliittoa. Aikoinaan Suomen Ilmailuklubina ja Suomen Ilmapuolustusliittona tunnettu keskusjärjestö viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan.  Liiton keskustoimisto sijaitsee Malmilla ja sen suojissa on vuosikymmenten ajan kehitetty ilmailun monia lajeja, purjelentoa, laskuvarjourheilua ja moottorilentoa. Myös ilmapartiolippukunta Malmin Tuulenkävijät Ry toimii liiton tiloissa.

Juhlavuoden kunniaksi kaupunki on muistanut järjestöä karulla kirjeellä. Kaupunki on aikeissa irtisanoa liiton ja kaupungin välisen maanvuokrasopimuksen Malmilla, mikä toteutuessaan merkitsisi myös liiton toimistorakennuksen purkamista. Kunniakas ja pitkä perinne ei näytä kaupungin päättäjille merkitsevän paljoakaan.

Päätös heijastaa asenteissa tapahtunutta muutosta. Pitkäjänteistä sitoutumista vaativaa, päihteetöntä ja usein ammattiin johtavaa ilmailuharrastusta ei näytetä enää arvostettavan. Toisin oli vielä muutama vuosikymmen sitten.

Kun Suomen Ilmailuliiton jäsenjärjestö Helsingin ilmailuyhdistys vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 1975, silloinen ylipormestari Teuvo Aura ylisti vuolaasti ilmailun merkitystä kaupungille ja kansakunnalle. Se oli ”innoittavaa ja mieltä kiehtovaa” toimintaa, jota kaupunki halusi auliisti tukea.

Suomen ilmailuliitto viettää virallisia 100 -vuotisjuhliaan lauantaina 30.11. Saa nähdä, tulemmeko silloin kuulemaan kaupungin edustajilta vastaavia puheita. Vai aikooko Helsinki todella antaa juhlivalle järjestölle tylyn irtosanomislahjan?

Raine Haikarainen

Edellinen artikkeliMobiilipelillä rahaa retkikassaan
Seuraava artikkeliPukinmäen taidekoulujen sirkustaide valtionavun piiriin