Mikkelistä mallia
Mikkelin kaupunki haluaa kehittää hiljaista lentokenttäänsä palkkaamalla vakituisen päällikön. Miksi sama ei voisi toteutua vilkkaalla Malmilla?
Helsingillä ja Mikkelillä on yhteistä se, että kummankin kaupungin alueella sijaitsee kohtuullisen matkan päässä oleva lentokenttä. Asfaltoidun kiitotien pituuskin on samaa luokkaa ja kummankin historiaan liittyy merkittäviä vaiheita. Erona on toiminnan aktiivisuus.
Vuonna 2018 Mikkelin lentokentällä tilastoitiin 415 laskeutumista, jotka koostuivat lähinnä koulutus- ja harrastelentämisestä. Kerran viikossa saattoi armeijan yhteyskone vierailla kentällä. Liikenteen määrää olisi kuitenkin helppo kasvattaa.
Malmin olemassa oleva aktiivisuus on toista luokkaa. Viime vuonna operaatioita oli yli 30 000, joista parhaimpina päivinä päälle 200. Mikkelin koko vuoden liikennesaldo tulee siis Malmilla täyteen jo kahdessa päivässä. Suurin osa toiminnasta on koulutusta, josta merkittävimpänä ammattilentäjien perus- ja jatkokoulutus. Parin viime vuoden aikana Malmilta on lennetty myös aikataulun mukaista matkustajaliikennettä helikoptereilla.
Suurin ero on kaupungin suhtautumisessa lentotoimintaan. Mikkelissä kaupunki näkee yleisilmailuun liittyvät kehitysmahdollisuudet. Siksi kentälle on haettu vakinaista päällikköä, joka vastaa sekä toiminnan kehittämisestä että lennonvarmistuspalveluista. Malmilla lentokenttää operoi puolestaan lentokenttäyhdistys, jonka toiminta on käytännössä vapaaehtoispohjaista. Liikenne on kuitenkin sujunut hyvin ja turvallisesti – kiitos innostuneiden ja asiantuntevien vastuuhenkilöiden. Yksi heistä on lentokentän päällikkö Gun Gustavsson.
Gun Gustavsson johtaa työkseen miehensä Mark Bakerin kanssa Malmin vanhinta lentokoulua BF-lentoa. Työnsä ohessa Gun hoitaa monia kentän käytännön asioita. Hän huolehtii muun muassa laskeutumismaksuista, vastaa ulkomaisten lentäjien kyselyihin, ohjaa heitä asematasolla ja kertoo kaupungin palveluista. Gun on myös nähty putsaamassa talvella lentokentän valoja, avaamassa sadevesikaivoja ja pitämässä yleistä järjestystä yllä.
Gunin ja muiden vapaaehtoisten ansiosta Malmi on säilynyt elävänä ja Suomen toiseksi vilkkaimpana lentokenttänä. Ilmailuviranomaiset ovat useaan otteeseen antaneet hyvää palautetta turvallisesta ja jämäkästi valvotusta toiminnasta. Samalla tulee väkisin miettineeksi, miltä historiallinen lentoasema mahtaisikaan näyttää, jos sille annettaisiin mahdollisuudet kehittyä.
Malmin aktiivikäyttäjillä on dynaamisia ideoita, joilla hyvien yhteyksien päässä olevaa citykenttää voisi kehittää luonnon ja kaupungin ehdoilla. Suunnitelmille tarvittaisiin vain poliittinen hyväksyntä. Mitäpä jos Helsingin päättäjät matkustaisivat Mikkeliin ja kysyisivät sikäläisiltä päättäjiltä, miksi he ovat palkkaamassa vakituisen lentokentän päällikön. Kannattaisiko Helsingissäkin harkita samaa?
Raine Haikarainen
