Kansainvälisesti palkittu ammattivalokuvaaja Emmi Kähkönen on koostanut Me –valokuvanäyttelyn eläinavusteisesta nuorisotyöstä sekä nuorten ja eläinten suhteesta.
Emmi Kähkönen opiskelee työn ohella Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi suuntautuen taidekasvatukseen. Hän käsittelee valokuvissaan erityisesti ihmisen, eläimen ja ympäristön vuorovaikutussuhteita.
-Olen valokuvaajan
ammatissani kuvannut paljon ihmisten ja eläinten dynamiikkaa.
Korkeakouluopintojeni aikana kiinnostuin syvemmin ihmisen sekä eläimen
vuorovaikutuksesta, sekä eläimen roolista ihmisen kasvussa ja identiteetin
muodostumisessa. Aihe on myös kovin henkilökohtainen; kasvoin hevostalleilla ja
sain viettää nuoruuteni hevosten kanssa. Yhteys eläimiin on säilynyt siitä
asti. Olen perehtynyt syvemmin tähän ainutlaatuiseen vuorovaikutussuhteeseen
työssäni valokuvaajana sekä opinnoissani yhteisöpedagogina. Olen nähnyt
erilaisia nuorisotaloja ja tapoja tehdä nuorisotyötä. Jotain perin
mielenkiintoista ja ainutlaatuista kuitenkin eläinavusteisessa nuorisotyössä
on, Kähkönen taustoittaa näyttelynsä aihetta.
Valokuvanäyttelyyn Emmi Kähkönen kuvasi nuoria yhdessä sellaisen eläimen
kanssa, josta on muodostunut nuorelle tärkeä ja erityinen.
Haastatteluosuuksissa nuoret saivat kertoa Fallkullasta ja suhteestaan eläimiin.
-Tunteet
hyväksytyksi tulemisesta, turvasta ja luottamuksesta toistuivat jokaisen nuoren
kohdalla. Ihmisellä on näkymättömäksi jäämisen pelko, sekä syvä tarve tulla
rakastetuksi. Siihen kuuluu pelko hylkäämisestä ja tarve tulla nähdyksi.
Hyväksyvän katseen vaikutus on voimakas ja hämmentävä, olipa se ihmisen tai
eläimenkin, pohdiskelee Kähkönen.
Sama asia tulee hyvin esille 13-vuotiaan Viivin kertomuksessa.
-Orvokki on mulle tärkeä eläin. Se on sellanen tosi vilkas ja rohmuu muitten ruuat ja kiukuttelee koko ajan. Mut se on ihana just sen takia et siinä on haastetta. Et kun kaikki ei mee aina nappiin, niin siitä sit itekin oppii jotain. Et tietää millon tekee väärin ja millon tekee oikein. Kun Orvokin kaa oppii olee, niin kaikki muut asiat tuntuu helpommilta. Sitä voi harjata ja halailla. Sen kans ollessa tuntuu ku millään muulla ei ois välii. Se on tavallaan mun turvapaikka.
Teija Loponen
Me-valokuvanäyttely on nähtävillä Fallkullan kotieläintilalla Kahvila Kilikuppilassa 3.6.-4.8. päivittäin klo 10-15. Ilmainen sisäänpääsy.
