Rintatiellä sijainnut Siimeksen tila on Puistolan vuoden perinnetalo

Perinnetalotunnustukseen liittyvä kilpi kiinnitettiin oitis paraatipaikalle. Kuva Teija Loponen

Puistolan Omakotiyhdistys valitsi vuoden 2018 perinnetaloksi Pirkko ja Folke Wahlströmin talon Heikinlaakson Kirsitieltä. Perinteet näkyvät jo portilla, jonka tolpissa on tilan entinen nimi Siimes sekä alkuaikojen kadunnimi Rintatie.

-Ostimme talon vuonna 1983. Tämä oli varsin huonossa kunnossa ja moni ostajaehdokas varmasti ajatteli purkavansa sen. Me kun olimme varsin nuoria ja vasta saaneet työpaikat, oli talon huono kunto meille sikäli onni, että hinta määriteltiin lähinnä tontin mukaan, kertoo Folke Wahsltröm.

-Olimme katselleet myös rivitaloja, mutta ne olivat siihen aikaan aina uusia ja siksi kalliita. Tämä oli edullinen ja silti kelvollinen asuttavaksi jo pienellä kunnostuksella. Kylpyhuone oli ensimmäisenä listalla, sitä ennen vanha pihasauna toimi peseytymispaikkana, muistelee Pirkko Wahlström.

Pariskunta ihastui taloon sen muunneltavuuden vuoksi. Vaikka kunto oli huono, se ei ollut kelvoton, vaan remontoitavissa sellaiseksi kuin haluaa.

Puistolan seutu ei ollut ennestään tuttua. Pirkolle oli omaa asuntoa ostettaessa tärkeää, että julkinen liikenne on lähellä.

-Kuljin autolla työmatkat vain silloin kun lapset olivat pieniä.

-Heti ensimmäinen tehtävä syksyllä talon oston jälkeen oli hankkia ruohonleikkuri, jotta pihalla pääsi liikkumaan, myhäilee Pietarsaaresta kotoisin oleva pariskunta.

Syksyn Wahströmit tekivät asumisen kannalta välttämättömiä remontteja ja uudenvuoden aattona muuttivat sisään. Suihku ja eristetyt tilat tulivat tarpeeseen, sillä heti seuraavana keväänä syntyi perheeseen ensimmäinen poika.

-Teimme alkuun itse kaikki mahdolliset työt, koska niskassa oli talovelka, opintovelat ja äitiysloma. Parin vuoden päästä saatoimme ottaa ammattimiehet tekemään alakertaan wc:n, sekä remontoimaan keittiön ja yläkerran huoneet, jatkaa Pirkko.

-Talossa oli öljykaminat ja vanha kakluuni. Varsinaista kellaria ei talossa tuolloin ollut, se oli vain matala tila rossipohjan alla. Jonkinlainen pinnoite maapohjan päällä oli ja varsin kosteanoloinen pieni hillokellari.

-Vuonna 1990 kaivettiin kunnon kellarikerros ja koska sokkeli oli aivan olematon, sen laidat kaivettiin auki ja sitä vahvistettiin. Samalla teetimme taloon mutterinmuotoisen lisäsiiven, jota ei kuitenkaan kadulta päin lainkaan huomaa. Siitä on myös suora sisäänkäynti takapihalle, mikä helpottaa liikkumista, pariskunta kertoo.

Alakertaan saatiin myös makuuhuone vanhemmille ja pojat saivat pitää yläkerran huoneet

Talon rakentaminen oli ehkä käynnistynyt jo vuonna 1931, mutta seinistä löytyi eristeenä käytettyjä sanomalehtiä vuosilta 39-41.

Talon pintaväri on edelleen sama kuin alun perin, vihreä katto on muuttunut ruskeaksi.

-Tässä on sisäänkäynti ollut alkuun eri kohdassa, mutta se oli muutettu jo kauan ennen meitä uuteen kohtaan verannalla. Veranta oli aikoinaan kylmä tila ja kylmän tilan kautta kuljettiin myös yläkertaan. Näin siitä huolimatta, että kaikki ovet olivat tiivistämättömiä eli pakkanen tuntui ovien lähellä.

Verannan ikkunanpuitteet olivat kirkkaan oranssit ja ne pariskunta halusi varsin alkutöikseen maalata valkoisiksi.

-Ylipäänsä reippaita -60-luvun värejä oli käytetty enemmänkin, ne tuntuivat aika hurjilta, Pirkko kertoo.

Pihalla kasvoi valtavia koivuja, joista neljä kaadettiin ja pilkottiin poikien jalkapallokavereiden avustuksella.

Oman kodin valinta Vuoden perinnetaloksi oli pariskunnalle iloinen yllätys.

-Onhan se ihanaa, että muutkin arvostavat vanhaa taloamme, he toteavat.

Puistolan OKY palkitsi Pirkko ja Folke Wahlsrömin talon toukokuussa jo 13. kerran Puistolan torilla ja Marttalassa vietetyssä omakotipäivässä.

Teija Loponen

Edellinen artikkeliHelsinki 1960 kertoo kaupungin kasvusta
Seuraava artikkeliKesän riemuja