Tutkijat ja harrastajat esittelivät kaupunginvaltuutetuille luontokaavakävelyllä Malmin lentokentän ja sen ympäristön uhanalaisia kasveja, hyönteisiä ja lintuja sekä Longinojan merkitystä.
Malmin lentokentän alueesta vain 18 prosenttia on asfaltoitu ja valtaosan kentästä kattaa Suomessa harvinaiseksi käynyt luontotyyppi niitty, joka on monelle lajille elintärkeä ravinnonhankinta- sekä levähdyspaikka. Niittykasvien juuristo imee myös hiiltä.
Toistakymmentä valtuutettua saapui Malmin lentoasemalle maanantai-iltana kuulemaan tietoiskuja alueen luontoarvoista ja uhanalaisten lintujen ja kasvien määristä sekä tutustumaan äärimmäisen uhanalaisiksi määriteltyihin niittyihin.
Illan ideoinut asukasaktiivi ja Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen Jussi Laine kertoi omaavansa kokemusta kaavakävelyistä, joilla saadaan vuoropuhelua aikaan ja esille se, miten tärkeää on säästää ainutkertaista luontoa, joka on monen hyönteisen ja linnun elinehto selvitä Helsingissä.
Alueen kasvillisuutta avasi puistolalainen Ilkka Uotila, joka totesi kolunneensa alueen metsiä koko ikänsä.
-Aidattu niitty, joka niitetään vain kerran vuodessa, antaa mainion kasvualustan sadoille kasveille, jotka eivät rakennetussa ympäristössä viihdy. Monipuoliseksi maaperän tekevät alueella olleet vanhat pihapiirit sekä kosteikot.
Uotila esitteli lähistöltä löytyvän niin maariankämmekkää, mesimarjaa, käenkukaa, purolitukkaa ja ojatädykettä. Illakko tuoksuu kentän laidoilla iltaisin.
Malmin lentokentällä on havaittu noin tuhat perhoslajia. Tutkija Jaakko Kullberg kertoi parissakymmenessä vuodessa tapahtuneen todella merkittävää hyönteisten katoamista.
-Vielä -70-luvulla viheryökkönen oli varsin tavallinen ja sillä oli satoja esiintymispaikkoja. Nyt niitä on enää alle 30, tämä Malmin lentokenttä on yksi harvoista paikoista, joissa se pystyy elämään. Myös Santahaminan Saharassa se viihtyy.
Tutkijataustallaan Kullberg tiesi kertoa, että viheryökkönen on saamassa erittäin uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan lajin statuksen.
Malmin lentokentältä se häviäisi noin kymmenen vuoden aikana tyystin, jos niityt häviäisivät rakentamisen myötä.
Kentän linnustoa esitteli Ilkka Lyytikäistä sijaistanut Sami Kiema MaTaPuPu Birding Societystä. Tapanilalainen, Tringan hallituksessa istuva Kiema kertoi, että peltolintujen tiheydet ovat lentoasemalla huippuluokkaa, siellä viihtyvät harvinaiset niittykirvinen, kiuru sekä heinäkurppa, jonka todennäköisimmin Suomessa tapaa juuri Malmilla levähtämässä.
-Täällä on havaittu myös uhanalaista valkoselkätikkaa, ruisrääkkä, sarvipöllö, kanahaukka, pikkutikka ja metsäkurmitsa, listasi Kiema.
Lintujen tavoin kentän runsaasta hyönteisesiintymästä hyötyvät myös lepakot, joita Petri Asikainen on tutkinut.
Harvinaiset kimolepakko ja pikkulepakko ovat näyttäytyneet Malmilla pohjanlepakon, vesisiipan ja lampisiipan tavoin.
-Ne talvehtivat salaojaviemäreissä ja tarvitsevat suojaisia päiväpiilo – ja lisääntymispaikkoja. Malmin poikkeuksellisen suuri valaisematon ja erittäin runsaslajinen hyönteisniitty tarjoaa niille ainutlaatuisen ruokailualueen.
Longinojan rutkasti töitä tehnyt ja siitä palkintoja niittänyt Juha Salonen kertoi Longinojan valumaalueen pituuden olevan 12,24 km ja pääuoman pituuden 6 kilometriä. Kunnostusten jälkeen siinä on havaittu enemmän taimenia kuin Lapin isoissa joissa.
-Taimentiheys on 100 metrillä 300 taimenta, eli todella paljon. Viimeiset istutukset tehtiin 2002, eli nämä ovat niiden jälkeläisiä jo monessa polvessa, Salonen iloitsi.
Juuri nyt Salosta huolestuttaa sulfidisavi, jota on löydetty Fallkullankiilan alueelta. Jos sitä pääsee Longinojaan, voivat seuraukset olla tuhoisia.
Niittykierrosten jälkeisessä kahvitteluhetkessä Atte Kaleva tunnusti oppineensa paljon uutta.
-Erityisesti yllätyin siitä, että juuri kerran vuodessa tapahtuva niitto ylläpitää näitä erilaisia biotooppeja alueella. Oli myös erittäin mielenkiintoista kuulla eri lajeista ja niiden historiasta.
Kaleva myönsi, että luonnon suojeleminen jää helposti muiden asioiden alle.
Juhana Vartiaiselle lentoaseman flooran ja faunan määrä oli myös yllätys ja uutta tietoa tuli paljon, mutta sillä ei hänelle ole erityistä merkitystä päätöksiä tehdessä.
Leo Stranius kertoi luonnon ja niiden arvojen puolustamisen olevan hänelle todella tärkeitä ja Malmin lentokentän ympäristön olleen aikoinaan hänelle tuttua lenkkimaastoa. Luontoarvoista huolimatta hän näkee tärkeämmäksi alueen asuinkäyttöön saamisen.
Otto Meri totesi illan olleen todellinen biologian oppitunti. Häntä yllätti se, miten paljon uhanalaisia lajeja alueelta löytyy. Luontoaktiivien raikas esitystapa sai häneltä kiitosta, faktan ja kävelykierroksen yhdistelmä oli avartava.
Heidän lisäkseen mukana olivat muun muassa Satu Silvo, Pekka Puska, Sirpa Asko-Seljavaara sekä paikallisista valtuutetuista Kauko Koskinen, Sinikka Vepsä ja Björn Månsson.
Teija Loponen
