Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut Fallkullan Kiilan maaperän sulfidipitoisuuksia kolmesta eri paikasta. Tutkimusten mukaan Fallkullan alueella voi esiintyä merkittävästi happamoituvia sulfidipitoisia maakerroksia.
GTK:n arvion mukaan sulfaattimaita on todennäköisesti vain maakerrosten yläosassa alle kolmen metrin syvyydessä, missä on liejuisempia merivaiheen sedimenttejä. Kahdessa näytepisteessä happamoituvaa tai jo happamoitunutta maaperää löytyi 1,25 metrin ja 2,95 metrin syvyyteen saakka.
Fallkullaan Kiilalle haetaan parhaillaan maapohjan stabiloijaa. Kilpailutusta järjestää Helsingin kaupungin Stara. Se on lisännyt sulfiditiedot kilpailutusasiakirjoihin. Niiden mukaan työmaa-alueelta kaivetut savimaat tulee tarvittaessa kalkita happamuuden ja raskasmetallien liukenemisen ehkäisemiseksi ja peittää väliaikaisesti puhtailla maakerroksilla. Työmaalta syntyvien sade- ja hulevesien laatua tulee seurata.
Seuranta on työmaan valvojan vastuulla. Hänellä tulee olla riittävä asiantuntemus happamien sulfaattimaiden tunnistamiseen. Mahdollisista happamista sulfaattimaista pitää ilmoittaa Uudenmaan ELY-keskukseen. Kaivumassat on läjitettävä niin, etteivät ne pääse valumaan tai liettymään veteen ja kulkeutumaan ympäristöön.
Fallkullan Kiila sijaitsee muinaisen Litorinameren korkeimman rantatason alapuolella ja alueella, jolla tavataan melko yleisesti happamoituvia sulfidipitoisia maakerroksia. Sulfidia on paljon myös esimerkiksi Malmin lentokentän alueella.
Happamalla sulfaattimaalla tarkoitetaan sulfidirikkipitoista maaperää, jossa on sekä hapettunut hapan maakerros, että hapettumaton sulfidirikkipitoinen maakerros, tai vain toinen näistä.
Sulfidipitoista savimaata kaivettaessa ja hapen kanssa reagoidessa sulfidisaven sisältämät rikkipitoiset mineraalit hajoavat ja muodostavat rikkihappoa. Rikkihappo syövyttää niin betonia kuin metalleja. Sateiden tai sulamisvesien mukana sulfaattimaiden metallipitoiset vedet huuhtoutuvat vesistöihin ja voivat merkittävästi alentaa veden ph-arvoa.
GTK on sanonut sulfidipitoisen maan kuuluvan Suomen pahimpiin ympäristöongelmiin.
Pirjo Pihlajamaa
