Millainen on lapsi ja millaisia ovat heidän ajatuksensa eri asioista? Se valkenee osin Olipa kerran lapsi –teatteriesityksessä, joka sai ensi-iltansa viikko sitten.
Olipa kerran lapsi -esityksen sisältö on peräisin Tapulikaupungin ja Suutarilan päiväkotien lapsilta, joilta sen keräsivät ja näytelmäksi työstivät Helsingin Kaupunginteatterin ja Pohjois-Helsingin Bändikoulun väki.
Viisi erikoislaatuista tutkijaa saapui Suutarilan ja Tapulikaupungin alueelle päiväkotilasten pariin tutkimaan erittäin mielenkiintoista ja jopa hieman hämmentävää aihetta: lasten elämää. Vaikka valkotakkiset tutkijat esittivät jopa niin vaikeita kysymyksiä kuin mikä on elämän tarkoitus, selvisivät haastateltavat niistä erinomaisesti. Tutkijat sen sijaan kokivat useita yllätyksiä.
Tenavilta kerätystä materiaalista syntyi tutkimustulokseksi lastenteatteriesitys Olipa kerran lapsi, jonka aikuiset taiteilijat esittivät Tapulikaupungin kirjastossa lapsille ja muillekin halukkaille.
-Esityksen tekstimateriaali kerättiin kohdealueen päiväkotilapsille pidetyissä teatteri-, sadutus- ja musiikkityöpajoissa. Työpajat tuottivat paljon materiaalia ja niistä syntyi tämä mielenkiintoinen tarina, jossa on siis suoria lainauksia lapsilta, kertoo HKT:n Laura Ikonen.
-Ja myös esityksen koreografia on pitkälti lapsilta kopioitua, paljastaa Anna-Maria Vänskä.
Bändikoulun opettaja Aleksi Kinnunen lisää, että taustamusiikkikin on pääosin työpajoissa syntynyttä ja siellä tallennettua.
Työpajoissa lapset antoivat varsin suoria vastauksia tutkijoiden kysymyksiin. Tärkeinä koettiin perhe, rakkaus, se ettei riidellä, että saa auttaa ja että annetaan puiden kasvaa. Lapset pitivät tärkeänä myös lepoa ja kasvisten syöntiä.
-Hyvin on kotona kasvatus mennyt perille, tuumii Janne Puustinen.
-Lasten yhteistyö oli meille todella tärkeää ja tällä näytelmällä haluamme vastavuoroisesti osoittaa, että heidän sanomaansa arvostetaan niin, että kertomuksia hyödynnetään käsikirjoituksessa, toteaa Laura Ikonen.
Taidetoimijat kiittelevät myös päiväkoteja, joissa heidät otettiin hyvin vastaan.
-Nyt me haluamme tällä esityksellä tuottaa iloa lapsille, jotka ovat olleet sen synnyssä osallisina. Tämä ei ole vain esitys, vaan osallistamistilaisuus. Lapset näkevät käytännössä, mitä heidän vastauksensa synnyttivät, valaisee Anna-Maria Vänskä.
Ohjaaja Jenny Jumppanen korostaa kulttuurin kokemisen kynnyksen madaltamisen tärkeyttä ja sitä, ettei asuinalueilta tarvitse lähteä keskustaan taide-elämyksiä hakemaan.
-Kulttuuritarjontaa pitää olla siellä, missä ihmisiäkin.
Esitys nähtiin myös Suutarilan palvelutalolla.
Olipa kerran lapsi on osa Koillis-Helsingin alueella alkanutta Valokeilassa Koillinen –taidehanketta, jota neljä eri taidetoimijaa yhdessä toteuttavat.
Janne Puustinen, Laura Ikonen sekä ohjaaja Jenny Jumppanen olivat mukana jo aiemmassa Jakomäen Helsingin malli –hankkeessa. Pohjois-Helsingin Bändikoulusta oli Jakomäen hankkeessa mukana useita opettajia tekemässä pieniä osa-alueita, nyt koulun rehtori Mikko Kierikki näki viisaammaksi antaa yhdelle opettajalle isomman kokonaisvastuun ja Aleksi Kinnunen otti sen mielellään vastaan.
Kaupunginteatterin ja Bändikoulun lisäksi mukana hankkeessa ovat Tapanilassa toimiva Teatteri Tuike, jolla kohteena ovat nuoret ja nuoret aikuiset sekä Zodiak-Uuden tanssin keskus, jonka kaksi tanssitaiteilijaa toteuttavat asukaslähtöistä taidetoimintaa eri kohderyhmille. Kesälle on suunnitteilla muun muassa kaikille avointa taidetyöskentelyä ulkoilmassa.
Kaikki toimijat kokevat saavansa paljon hyötyä poikkitaiteellisesta toiminnasta. Pienille toimijoille yhteistyö isompien organisaatioiden kanssa antaa lisänäkyvyyttä ja kaikille osapuolille yhteistyö tuo muun muassa uusia ideoita ja toimintamalleja.
Teija Loponen
