Tapanilan Työväen Näyttämön 110-vuotisjuhlanäytelmä on vaikuttava ja rankka vanha teos, jonka teatterilaiset päättivät esittää satiirin keinoin.
-Satiiri tuo hyvin esille sen, kuinka naurettavaa orjuus oli. Se, että toinen ihminen asetettiin itseä alempaan arvoon. Yhdessä vuorosanassa nostetaankin esille karu totuus: ”Orjuus parantaa elämisen laatua muiden kustannuksella”, toteaa näytelmän dramatisoinut ja ohjannut Ari Wahlsten.
Näytelmä pohjautuu 1800-luvulla kirjoitettuun Harriet Becker-Stowen teokseen, sitä piti ohjaajan mukaan dramatisoida paljon, jotta se toimisi myös nykypäivänä. Aihe on edelleen ajankohtainen, mutta käsittelytavan tuli olla erilainen.
-TTN:n hallituksen kanssa jo kesällä päätettiin päälinjoista. Näyttelijät saivat ilmoittautua mukaan ja myös viime vuonna Zorrossa mukana olleet nuoret ilmoittivat halunsa olla taas mukana. Näyttelijöiden ikähaitari on laaja ja on mukava nähdä, miten eri-ikäiset ystävystyvät. Myös ohjaajalle on eduksi, että roolituksiin löytyy eri-ikäistä väkeä, Wahlsten toteaa.
Tapanilassa harrastajanäyttelijöitä on runsaasti.
-Setä Tuomon tuvassa on paljon hahmoja ja moni näyttelee useaa pienempää roolia sen mukaan, miten ehtivät vaihtamaan asunsa. Mukana on niin kokeneita teatterilaisia kuin uusia harrastajia. Uudet oppivat hyvin roolinsa vanhojen kokeneenpien rinnalla, oli Wahlsten päässyt syksyn aikana huomaamaan.
Vaikka aihe on erittäin rankka, tarvitsee yleisö nenäliinoja lähinnä naurukohtausten vuoksi. Yksi eniten yleisöä naurattanut kohtaus löytyy tiedenaisten verratessa neekereiden ja valkoihoisten tyypillisiä piirteitä. Ne kun ovat aivan samoja ja mainiot esimerkit on löydetty niin presidentti Trumpin kuin suomalaistenkin poliitikkojen valokuvista. Muitakin hauskoja kiinnekohtia nykypäivään esityksessä nousee esiin. Myös Obama linkittyy tarinaan mustien aseman muuttumisesta.
Valkoihoisten herruus ja vallankäyttö on lavallakin puistattavaa. Orja saa toimia tuhkakuppina, lapset riistetään äideiltään vauvoina, ruoka kahmitaan sian kaukalosta ja orjamarkkinoilla väkeä myydään kuin eläimiä. Satiiri ja musta huumori tekee elokuvakohtauksittain etenevästä näytelmästä kuitenkin siedettävän katsella. Paha on pahaa, mutta lopulta hyvä vie voiton. Sitä ennen setä Tuomo joutuu moneen kertaan pettymään, omakaan isäntä ei pidä lupauksiaan.
Setä Tuomon tupa oli Wahlstenin kolmas ohjaus Tapanilan Työväen Näyttämöllä.
-Kaikki kolme, Ukkosen jumalan poika, Zorro ja nyt tämä Setä Tuomon tupa ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin olen toivonutkin. Vaikka kyse on harrastajateatterista, täällä on paljon konkareita ja paljon hyvää osaamista.
Näytelmän puvustus on hieno.
-Tapio Jaakolalla työryhmineen on todellinen kyky löytää varastojen kätköistä kaikkea mainiota ja myös tuunata niitä. He osaavat hommansa, kiittelee Wahlsten.
Lavastuksesta haluttiin tarkoituksella tehdä hyvin yksinkertainen, jotta sen vaihtaminen ei vie aikaa näytelmässä. Muutamilla pienillä lavasteilla saadaan toivottu vaikutelma aikaan.
Tapanilan Työväen Näyttämöllä Setä Tuomon tupa jatkuu lauantaisen ensi-iltansa jälkeen lauantaisin ja sunnuntaisin kello 15, sekä muutamana perjantaina. Liput, 15/10 e voi varata NetTicketin kautta ja väliaikatarjoilun puhelimitse arki-iltaisin. Esityksen kesto on 2 tuntia.
Esitystä ei ole kielletty lapsiltakaan, vaikka näytelmän kieli on karkeaa, väkivalta julmaa ja kaikki sanat eivät nykypäivänä enää ole soveliaita käyttää. Tähän näytelmään ne kuuluvat oleellisesti, siksi niitä tässäkin tekstissä jokunen vilahtaa.
Teija Loponen
